Sivut

torstai 28. kesäkuuta 2012

Ne pikkulasten äitien kynnet


My Dream Nails –blogin Meette postasi pari päivää sitten aiheenaan Työ este kynsille. Mielenkintoinen teksti ja vielä mielenkiintoisempia kommentteja. Itselleni jäi kuitenkin Meeten kirjoituksesta päällimmäisenä mieleen hänen pohdintansa siitä, pitäisikö kynsien mittaa rajoittaa syksyllä, kun pieni vauva ilmestyy maailmaan (mihinkään lopputulokseen tekstissä ei tultu, kyse oli vain pohdinnasta). Aloin pohtimaan asiaa enemmänkin ja ajatukset laajenivat kynsistä myös pikkulasten äitien ulkonäköön.

Eräs miespuolinen tuttavani kehaisi kynsiäni tovi sitten ja kommentoi perään: ”Joudut sitten kohta (kun vauva syntyy) luopumaan noista.” Hölmistyneenä kysyin, että miksi ihmeessä joutuisin? Hän kertoi, että hänen vaimonsa oli luopunut geelikynsistä vauvan (perheen toinen lapsi) syntymän aikoihin, koska rakennekynnet eivät vain ole kovin toimiva juttu vauvanhoidossa. Itse kerroin olevani asiasta hiukan toista mieltä ja jäin miettimään asiaa edelleen. Meeten kirjoitus innoitti minut avautumaan ajatuksistani tällä saralla vähän enemmän.


Minulla on kaksi pientä lasta ja joukon jatko, kolmas syntyy loppukesällä. Sormiani koristaa tällä hetkellä kuvassa olevat stilettimalliset geelikynnet, joista pidän erityisen kovasti ja kynnet ovat osa minua, Sannua. Olen lakkaillut kynsiäni teini-iästä saakka ja omat kynteni ovat olleet melko vahvat, erityisesti ennen raskauksia. Minusta on ihanaa, kun monet ystävistäni kurkkaavat ensimmäisenä minut nähdessään, millaiset kynnet minulla on tällä kertaa J. Koristellut/lakatut kynnet siis todella ovat osa minua. En osaa itse ajatella mitään painavaa syytä, miksi minun pitäisi poistaa geelikynnet tai viilata kynteni lyhyiksi vauvan syntyessä. Olen tottunut pitkiin kynsiin ja osaa toimia niiden kanssa, sehän on vain treenaamisen tulosta, eikö. En ole raapinut lapsiani tähänkään mennessä, eikä minua pelota, että raapisin jatkossakaan. Hygieniasta pitää toki pitää huolta enemmän ja huolellisemmin kuin töpökynsien kanssa.

Monesti kuulen kysymyksiä, että millä ajalla oikein lakkaan kynsiäni, olenko joku superäiti (heh)? No en ole, todellakaan. Lakkaan kynnet ihan juuri sillä vähäisellä vapaa-ajalla, mikä minulle jää työn, lastenhoidon, kodinhoidon ja muun puhastelun jälkeen. Montaa tuntia viikossa ei siis irtoa, mutta eikös elämä ja ajankäyttö ole myös valintoja. En välitä katsoa juurikaan telkkaria, en tykkää lukea kirjoja (voi minua sivistymätöntä!) tai maata muuten vain sohvalla. Kynsien lakkaaminen ja aiheesta bloggaaminen on minulle harrastus, siinä missä vaikka juoksulenkit, golfaaminen tai maalaaminen jollekin muulle. Kysehän on siis pelkästään siitä, miten itse valitsen käyttää aikani.

Pikkulasten äitien ulkonäkö on muutenkin jännä asia. Olen kuullut joidenkin äitien valittavan, etteivät he jaksa huolehtia itsestään, käydä suihkussa, pestä tai laittaa tukkaa tai meikata. No ei ole pakko, jos ei jaksa. Joskus voi olla niinkin väsynyt, että ajatus tukanpesusta raastaa kovastikin. Itse olen pitänyt omana sääntönäni, että en lähde ovesta ulos, ellen ”näytä ihmiseltä”. Sen verran minulla on oltava aikaa. Ihmiseltä näyttäminen tarkoittaa minulle sitä, että minulla on puhtaat vaatteet, puhtaat ja harjatut hiukset (tai ainakin melkein :D) ja ripsiväriä. Monelle muulle se voi tarkoittaa jotain muuta, mutta minulle näin. Älkääkä nyt provosoituko tästä. En sano paheksuvani äitejä, jotka näyttävät näin leikkisästi sanottuna pyryharakoilta hiekkalaatikon reunalla. Jokainen itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla.


Mitäs sinä tuumaat pitkäkyntisistä äideistä?
Onko sulla mielessä jokin syy, minkä takia minun pitäisi pätkiä kynteni vauvan syntyessä?



Kommentoikaa ihmeessä :).





11 kommenttia:

  1. Ihan pakko kommentoida, koska kotona mulla on 1,5v tyttö :) Ei mulla kyllä ainakaan arkea haittaa kynnet, paitsi juuri kun on ne laittanut. Vaipanvaihto jää silloin miehelle, koska käytetään kestovaippoja ja monesti tuhrin vastalakatut kynnet siinä hommassa kun neppejä napsin kiinni :D

    Muuten en kyllä näe että mitenkään olisi pakko luopua kynsiharrastuksesta. Omaa aikaahan on joskus aina pakko ottaa, ja senhän voi sitten kynsiin käyttää :) Jos itselle olisi nyt syntymässä toinen, saattaisin varmuuden vuoksi ainakin hetkeksi lyhentää muutamalla millillä omiani, mutta en kyllä luopuisi.

    VastaaPoista
  2. Mun mielestä on ihan äidistä kiinni, osaako toimia lapsen kanssa pitkillä kynsillä - tai no ylipäänsä kynsillä. Mä en yleensä edes kiinnitä huomiota lastenvaunuja työntelevien äitien kynsiin, saatika ulkonäköön. Se lapsi vie kaiken huomion :D

    VastaaPoista
  3. Jäin miettimään tätä juttua jo luettuani tuon Meeten postauksen. Itselläni oli keväällä opintoihini kuuluva 7 viikon päiväkotijakso 1-3-vuotiaiden lasten ryhmässä. En kyllä sielläkään nähnyt mitään syytä, miksi olisi pitänyt ihan nysät kynnet olla. Ennen harjoittelun alkua lyhensin kyllä kynsiä aika reilusti, mutta ihan sen takia, että ne alkoivat olla liian pitkät jo kaikkeen, enkä viihtynyt niissä.
    Tuon harjoittelun lopulla sitten tuli jotain puhetta noista kynsistä, mitkä oli jo taas aika paljon pidemmät. Eräs vanhempi työntekijä siellä sitten sanoi, että eihän nuo kyllä mitkään käytännölliset ole päiväkodissa. Oli kyllä hauska huomata, kuinka toinen työntekijä tuli siihen väliin sanomaan, että eihän ne kyllä harjoittelun aikana olleet myöskään minkään tekemiselle mikään este, vaan kaiken olin hoitanut asiallisesta.
    Ehdottomasti myös jatkossa, jos tuntuu siltä, että kynnet on tiellä, tai haitaksi jossain työssä, voin niitä lyhentää. Kuitenkin tähän asti olen kokenut oikein hyvin niiden kanssa pärjääväni, enkä ole yhtään lasta raapinut niillä, joten en ole nähnyt tarpeelliseksi siirtyä harjoittelujaksojen aikanakaan ihan nysäkynsiin.
    Oho, tulipa romaani, toivottavasti tuosta nyt edes jotain saa selvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, miten kiva tarina. Minä arvostan ihmisten objektiivisuutta tosi paljon ja tuossa kollegasi osoitti kyllä fiksuuttaan kommentoimalla, ettei kyntesi ole haitanneet työntekoa. Kaikki jututhan ei sovi kaikille, ja se, mikä ei sovi itselle, voi sopia toiselle oikein hyvin :).

      Poista
  4. Minua vähän huolettivat pitkät kynnet, kun odottelin kuopusta syntyväksi, mutta kynnet pätkivät kyllä sitten itse itsensä synnytyksen jälkeen: synnytyksen jälkeinen hormonimyräkkä ja imetyst tekivät kynnet todella, TODELLA huonokuntoisiksi :( Sitten kun ne siitä taas lähtivät vähän paremmin kasvamaan, niin kyllä niiden kanssa vauvanhoidossa pärjäsi ihan hyvin. Enkä raapinut pientä pyllynpesun tms. yhteydessä.

    MUTTA KAKKAA NIIDEN ALLE KERTYI! *yöks* Vaikka kuinka yritti pestä käsiä ja kynsiä, niin tuli välillä sellaisia "Mitäs toi keltainen mun kynnen alla on.. HYI HITTO!" -hetkiä. XD

    VastaaPoista
  5. Kommentoin lapsettoman roolista, toivottavasti vielä joskus lapsellinen :) :)
    Minäkään en näe mitään syytä lyhentää kynsiä nysäksi jos saisin tietää tulevani äidiksi ja arki vauvan kanssa alkaisi.
    Tuo Emilian teksi on hyvä esimerkki, jos pystyy työn hoitamaan normalisti niin mikäs siinä, miksi pitäisi olla lyhyet kynnet ihan vaan siksi kun aina on ollu niin joillakin aloilla. Alku tietty saatta olla hieman hankalaa pitkillä kynsillä esim. rasvata vauvan peppua jos on tarve jne, mut eikös harjoittelu tee mestarin.

    VastaaPoista
  6. Itse vedin omat kynteni nysiksi synnytyksen aikoihin. Jotenkin ajattelin, että olisi helpompaa niin. My ass. Mulla kasvoivat kynnet vielä imetyksenkin aikana ihan kiitettävää tahtia (paremmin siis kuin nykyisin..) ja eipä nuo tiellä olleet. Imetyksen kun lopetin, niin kynnetkin menivät. Ja hiukset. Pöh ja pah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihana kohtalo taas tulossa. Kohta se tukanlähtö alkaa. Toivottavasti pärjään taas kolmen kuukauden sulkasadolla :P.

      Poista
  7. Itselläni ollut koko lasteni ajan melkopitkät kynnet, reilun vuoden päivät geelauksin vahvistetut. Mutta siis kyllä niillä oppii vaikka ja mitä tekemään ja empä muista muksujani raapineen vaikka peppua on pesty ja pestään vieläkin. Kyllähän se on niin kynsien "kantajan" asenteesta kiinni, oon itse ainakin huomannut että liika varominenkin aiheuttaa takuulla kynnen tökkäämisen märkänä johonkin niin kaippa sitten se voi aiheuttaa muutakin. Ja kaippa se hygienia puoli tulee ainakin mulla ihan selkärangasta ja kynnen aluset pesen tarpeen mukaan tai ainakin viimeistään silloin kun vaihdan lakkauksen (joka on noin joka päivä :D), en viihdy sotkuisissa ;)
    Tosi hyvästä aiheesta olet kirjoittanut!

    VastaaPoista
  8. Pakko nyt kommentoida tähänkin kun kommentoin tuohon Meeten postaukseenkin. :) Tähän vauva-asiaan sanoisin, että on ihan makuasia ja ihmisestä kiinni haluaako pitää pitkät kynnet vauvan hoidossa. On ok, jos haluaa pitää ne, mutta on myös ok olla pitämättä. Tottahan se on, että kynnet alle kertyy vaikka mitä töhnää, mutta kun muistaa hyvän hygienian niin eipä se nyt este mielestäni ole. Ja kunhan kynsiin käytettävä aika ei tosiaan ole pois vauvan kanssa vietetysta ajasta vaan juurikin siitä omasta vapaa-aika&harrastus-ajasta. :)

    VastaaPoista
  9. Olipas mielenkiintoinen postaus! Olen samaa mieltä kuin moni muukin kommentoinut, eli pitkien kynsien pito on ihan asenteesta kiinni. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta siskollani on, eikä hänellä ollut tarvetta lyhentää kynsiään. En edes pohtinut koko asiaa ennen kuin luin tämän postauksen. En siis usko, että tule itsekään leikkaamaan kynsiäni sitten, kun joskus (toivottavasti!) tulen raskaaksi.

    Ja mitä hygienisyyteen tulee, niin sitähän varten kynsiharjat ovat olemassa. Ainakin itse pesen kynsien alustat samalla, kun pesen kädet (joka on siis aika usein, koska olen jonkin sortin hygieenikko). :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...