Sivut

maanantai 7. marraskuuta 2016

Se on siinä: varrellinen Tangle Teezer Ultimate

Meidän taloudesta löytyy Tangle teezereita enemmän, kuin on päitä. Neljä niistä on omassa käytössäni ja yhden olen joutunut jo heittämään roskiin, kun se tuli elinkaarensa päähän.

Ensimmäisen postaukseni kirjoitin Tangle Teezereista huhtikuussa 2012 (se löytyy täältä) ja siitä saakka en olekaan muita hiusharjoja käyttänyt. Teezerit vaan on olleet rakkautta, just täydellisiä minun hiuskuontalolleni, lukuunottamatta yhtä äärimmäisen ärsyttävää ominaisuutta: harja ei kestä kunnolla kädessä. Mulla on pitkät sormet ja iso nyrkki, joten ei pitäisi olla siitä kiinni, etteikö sormet riittäisi harjan ympärille. Aamuisin meidän vessasta kuuluu usein kolina, kun harja lentelee pitkin seiniä ja lattiaa, kun ote vaan kertakaikkiaan irtoaa.

Ensimmäisenä ostin itselleni matkakokoisen compact-harjan, joka palvelee edelleen reissukäytössä, ja pinkin Original-version, jonka tilalle tuli sittemmin violetti-pinkki Salon Elite. Edelleen sadattelin, miksei harjassa ole joko vartta tai lenkkiä kämmenselkään, kuten hevosen suassa on.


Huhtikuussa 2015 nappasin kaupasta matkaani Blow Styling -muotoiluharjan (kurkkaa postaus täältä) ja pidin siitäkin kovasti. Se ei ole kuitenkaan kovin aktiivisessa käytössä, koska föönaan hiuksiani melko harvoin. Näiden vasta aluillaan olevien, hurjien ruuhkavuosien aikana oon joutunut toteamaan, että aamusuihkut ja tukankuivatus (eli herääminen ihan liian aikaisin) ei sovi yhteen epäaamuihmisen kanssa. Ei-pysty-heräämään-piste. Ja takkujen selvittelyyn muotoiluharja ei ole soveltuva kovien piikkien takia.



Sittemmin Tangle Teezer perheeni karttui nimensä mukaan paksulle ja kiharalle tukalle tarkoitetulla Thick&Curly-harjalla, jonka ero Original- ja Salon Elite-malleihin on pidemmissä ja vahvemmissa piikeissä. Loistava uudistus ja ehdoton parannus minun hiusharjalleni, mutta edelleen kuuluu kolina vessassa. Tämän saatuani luovuin kuitenkin Salon Eliten käytöstä omassa tukassani ja harjaan sillä nykyään tyttöjeni hiuksia.





Uusin Tangle Teezer Ultimate löytyi yllättäen postilaatikostani muutama viikko sitten ja (rumpujen pärinäää!) - SIINÄ ON VARSI! Vihdoinkin, vihdoinkin!  *aaltoja ja kaikkea!*



Ultimate on tarkoitettu käytettäväksi kuiviin hiuksiin: harjaamiseen ja viimeistelyyn. Sillä on helppo kasata poninhännät ja muut ylösnostetut kampaukset ja se silottaa kivasti hiuksen pinnan sekä sopii myös pidennysten harjaamiseen. 





Harjakset ovat tässä harjassa pidemmät ja niissä on pehmeämmät kärjet. Harjalla saa selvitettyä kuivan tukan takut hellävaraisesti.


Oon itse kokeillut tätä nyt useasti myös märän tukan selvittämiseen ja harja toimii minusta siihenkin ihan hyvin. Varovaisempi saa kyllä olla, ettei revi hiuksia rikki, varresta kun saa lisää vipuvoimaa harjaamiseen. Siinä lienee syy sille, miksei takkuharjoissa ole varsia (mutta ei sille, miksei niissä ole kämmenselän lenkkiä). Mutta se, mikä on todellakin parasta, aamuinen vessakolina on tässä perheessä historiaa. Tykkään :). Tämä harja sopii muuten myös vasenkätisille!









Oletko sinä jo ehtinyt tutustua Tangle Teezer Ultimate -harjaan?





Olen saanut Thick&Curly sekä Ultimate-harjat Tangle Teezerin maahatuojalta, NBI Nordic Beauty Import Oy:ltä käyttööni.

lauantai 29. lokakuuta 2016

Hempeä rokkitukka

Vapaapäivän iloksi vääntelin itselleni hempeää rokkitukkaa illan menoilleni. Luvassa oli naurujoogaa ja vähän illanistujaista ystäväporukalla. Iloitsin tästä kampauksesta tosi paljon, koska siitä tuli mielestäni ihanin kampaus, mitä olen itselleni koskaan tehnyt :)

Kreppailin päälliosan hiukset jakauksenteon jälkeen tyvikohotusraudalla ja letitin päälliosaan sitten ihan tavallisen, ranskalaisen letin. Kreppitukkaan tulee ihan mahtava volyymi ilman mitään valkkeja tai sukkamyttyjä tukan sisällä. Tässäkään mulla ei siis ole mitään ylimääräistä pullistusta kampauksessa. Toki tukkaa on ihan riitävästi.


 Letitin molemmille sivuille hollantilaiset letit ja lätytin (engl. pancaked braid) niitä hiukan. Lätyttäminen tarkoittaa siis letin "levittämistä" ikään kuin pulleammaksi. Jäljelle jääneet niskahiukset vedin kumilenksulla tiukalle ponnarille, käänsin palloksi ja kiinnitin pinneillä. Lopuksi asetin sivuletit ponnaripallon päälle ristikkäin ja kiinnitin nekin ponnaripallukan sisälle jemmaan.



Aivän älyttömän kiva kampaus, eikö?! Tunnustan, etten raaskinut edes purkaa tätä saman ailtana, vaan kuljin samalla tukalla vielä seuraavankin päivän :). Ja tämän kampauksen aion muuten taatusti tehdä joskus toistekin :). Tykkäätkö?


torstai 27. lokakuuta 2016

Pullo kourassa.

Oon aika etuoikeutettu, kun mulla alkaa viikonloput aina torstaina. Tuntuu käsittämättömältä, että ihmiset käy viitenä päivänä viikossa töissä ja omista lapsistanikin kaksi joutuu heräämään koulu- ja eskaritielle maanantaista perjantaihin, kun itse oon torstaina työviikkoni jälkeen aivan puhki ja todellakin valmiina vapaalle. Oon siis osittaisella hoitovapaalla edelleen, kun talossa on pieniä lapsia ja pieniä koululaisia. Tästä aasinsilta pulloon kourassa, joskaan ei viikonloppupulloon, vaikka viinin ystäväksi tunnustaudunkin.

Kuvasin lakkausta kahden eri lakkapullon kanssa ja tutkailin kuvia tarkasti ruudultani kuvaamisen jälkeen. Miten erilaiselta lakkaus näyttääkään riippuen siitä, minkä värinen pullo mulla on hyppysissäni! Kahdessa seuraavassa kuvassa sormeni ovat melkolailla samanlaisessa asennossa ja mielikuva kynsien sävystä nuden pullon kanssa on jotenkin huomattavasti vaaleampi. Toki valotuskin taitaa olla hiukan eri, mut silti. Jännä harha.



Pähkäilen tällä kertaa sitä, millaisia kynsikuvia te tykkäätte katsella? Toki siisteys ja riittävä kuvanlaatu, mutta mites just tuo rekvisiitta? Itse olen kuvannut lähes kaikki kynsikuvat lakkapullon kanssa, koska se on jotenkin looginen vaihtoehto ja kuuluu aihepiiriin, mutta ei vie kuitenkaan liikaa huomiota itse asiasta, eli kynsistä. Joskus oon kokeillut jotain kukkasia ja pahviläpysköitä, mut varsinaista suosikkia yli lakkapullojen ei ole tullut vastaan, ellen ole lakannut kynsiä juuri johonkin teemaan sopiviksi, kuten nämä kynnet kenkien kaverina. Lisäksi tuntuu, että minun kädessäni on kuitenkin kuvatessa oltava jotain, koska ilman mitään mun käsi näyttää tosi karulta.

Ootteko nähneet koskaan Jim Carreyn Liar, liar -elokuvaa? Mun pitkät sormet ja iso nyrkki muistuttaa epäilyttävän paljon The Claw:ta :D.




Mitä sinä olet mieltä? Millaista rekvisiittaa on mukavinta katsella vai virkistääkö vaihtelu? Mikä on totaali ei ja ärsyttää kuvissa (jopa omissani)? Nyt saa avautua :P




Lakkauksessa käytetyt jutut:
  • Peukalo ja etusormi: OPI Suzi Takes the Wheel
  • Keskisormi: ColorClub Incoqnito, pitsileima laatasta BP-LU20 Essencen mustalla leimauslakalla
  • Nimetön: OPI Suzi Takes the Wheel ja kolme mustaa timskua
  • Pikkurilli: OPI Scores a Goal
Pahoittelen minipientä tekstiä. Blogger elää omaa elämäänsä :/


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Millainen on hyvä kynsiblogi?

Nyt kun olen parhaani mukaan palaillut blogimaailmaan, oon monessa kohtaa huomannut olevani ihan pihalla. Kirjoitinkin jo aiemmin, ettei mulla ole mitään käsitystä uusista kokoelmista, lakkamerkeistä tai trendeistä. Ballerina-muoto on ainakin rakennekynsien puolella nosteessa, mut muusta ei juuri oo hajua. Eikä se oikeastaan haittaa.

Mutta.

Välillä tuntuu, etten osaa enää kirjoittaa kynsiblogia. Kynsilakkauksissa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kiinnostaako ketään, mitä lakkaa olen käyttänyt tai millaista se oli käytössä? Tai mistä laatasta leimat on peräisin ja kuinka kovasti leimasin kenkkuili? Pohdin ajatuksiani kynsiblogien lukijana: mitä minä luen mieluiten ja mitä tietoa odotan. 

Kuvat on asia numero yksi. Kauniita kynsiä on kiva katsoa, mutta en laita suurinta painoa sille, ovatko kuvat äärimmäisen hyvälaatuisia. Kunhan kuvat miellyttävät minun silmääni ja niissä on asiaa. Tarina tekee postauksesta mielenkiintoisen: pääsen tirkistämään bloggaajan ihan pieneenkin henkilökohtaisen elämän asiaan, mielipiteeseen tai ajatukseen, olipa se sitten isoisän syntymäpäivä, pieleen mennyt työpäivä tai reissu ruokakauppaan. Tarina luo kynsien taakse ihmisen. Oikeinkirjoitus pitää olla ainakin pääpiirteittäin kohdallaan ja tekstin sujuvaa. Ripaus huumoria tai tunnetta ei ole pahitteeksi.

No joo, lakan merkki ja sävy on aika oleelliset ja ehkä haluan kynsiblogissa tietää senkin, jos lakka on käytettävyydeltään aivan susi tai vastaavasti poikkeuksellisen erinomainen. Kaikki muu lakkauksen yksityiskohdista onkin sitten enemmän tai vähemmän tarpeetonta knoppia, jonka voi tarpeentullen tiedustella kommenttiboksissa. Vai onko?

Saman vanhan voi kuitenkin aina sanoa uudelleen ja itselle päivänselvä asia voi olla toiselle uutta. Tässä teille skittlette-lakkaus:


Mikä sitten on skittlette? Chitchatnails.com kertoo (vapaasti käännettynä) näin:

Skittlette-lakkauksessa on vähintään kaksi erilaista aksenttikynttä. Voit valita minkä tahansa yhdistelmän/järjestyksen, mutta aidossa skittlettessä vähintään kahden kynnen on oltava samanlaisia (muut voivat olla keskenään erilaisia) TAI kaksi paria identtisiä kynsiä ja yksi erilainen. Skittlette voi olla siis mikä tahansa seuraavista:AABBC, AAABC, AABCD (missä tahansa järjestyksessä kynsillä, jolloin AAABC=ABCAA=AACBA).



Minun skittletteni tässä postauksessa:
  • A, Peukalo: OPI French Quarter For Your Thoughts
  • A, Etusormi: sama kuin edellä
  • B, Keskisormi: OPI Rumple's Wiggin, valkoinen leima Essence-leimauslakalla Lealac B-laatasta
  • C, Nimetön: epäonnistunut negative space -kynsi OPI French Quarter For Your Thoughts ja Rumple's Wiggin, siksak-kuvio kynsivinyylillä
  • D, Pikkurilli: OPI Rumle's Wiggin ja pyöreä niitti

Pohdiskeluni lopputulos on ympäripyöreä, hajuton ja mauton päätelmä. Luen kynsiblogeja, jotka ovat keskenään kovin erilaisia, mutta siltikään niistä ei mikään ole välttämättä toistaan parempi. Toinen kertoo tarkasti lakkauksen tekemisestä ja käytetyistä tarvikkeista, toinen on vähäsanaisempi monien kuvien kera, kolmas jakaa muitakin lahjojaan ja tarinoita elävästä elämästä. Kaikissa niissä on kuitenkin yhteistä se, että ne ovat saaneet minut kiinnostumaan. Sellainen on minun mielestäni hyvä kynsiblogi.


Sellaista blogia minäkin haluan kirjoittaa.




torstai 20. lokakuuta 2016

Ärsyttävä tukkaantakertuja

Kynsikorut on sitten kauniita. Toiset ei voi sietää ulkonevia koristeita kynsillä, onhan ne toisinaan vähän tiellä. Minua koristeet ei haittaa, kunhan ne on kiinnitetty niin, ettei reunojen alle pääse takertumaan mitään, erityisesti hiuksia. Kynsiin liittyen tuskin on mitään ärsyttävämpää, kuin tukkaantakertuvat koristeet tai repsottavat geelinreunat. Hrrrr.

Oon joskus saanut Tukkukauneutta.com-verkkokaupasta tällaisia koruja ja nää on kyllä aivan ihania ulkonäöltään! Näyttää jotenkin niin juhlalliselta ja herkältä varsinkin tällaisen melko nudensävyisen kynsilakan kaverina.


Hennon persikansävyinen lakka on OPI Chillin' Like a Villain. Tosi kiva sävy, mutta surkea peittävyys. Jouduin laittamaan 5 kerrosta, että sain juuri ja juuri peittävän lopputuloksen. Painajainen. Keskisormessa on Kicks Sugar Lacquer sävyssä Sugar Cane.

Korunasennushetkellä huomasin kynsiliiman kuivaneen pulloon yhtenäiseksi möykyksi, joten kiinnittäminen piti suorittaa pelkällä pikakuivattavalla päällyslakalla. Laitoin lakkaa kynnelle vähän reilumman kerroksen kohtaan, johon koru tulisi ja painoin korun siihen kiinni. Sudin vielä korun reunat huolellisesti ja tuhdisti joka puolelta ja pudotin pienet tipat rakosiinkin. Tällä konstilla koru kesti neljä päivää paikallaan! 4 päivää!! Lopulta se kilahti kotona vaatehuoneen lattialle ja päädyin laittamaan sen uudelleen takaisin kynnelle. Parin tunnin päästä koru olikin sitten kadonnut lopullisesti :P. Onneksi näitä on vielä muutama jemmassa, koska edellä mainitulla pikakuivattajaanhukuttamiskonstilla uskallan laittaa uudelleenkin. En tukistanut itseäni yhtään kertaa tämän korun kanssa!


Nyt näistä kuvista huomaan, että koru on kaiken lisäksi ollut koko ajan vinossa, mut eipä tuo menoa haitannut...



























Tykkäätkö sinä ulkonevista koristeista tai kynsikoruista? Onko ne kauniita yksityiskohtia vai ärsyttäviä tukkaantakertujia?







keskiviikko 19. lokakuuta 2016

BFF-letti

Postiluukusta kolahti viime viikolla Isin ja tyttöjen Lettikirja Bileet! Selasin sen innokkaana läpi samantien malttamatta edes istahtaa. Tyttäreni kurkkivat vierellä ja kun kohdalle osui kuva bff-letistä (best friends forever), he sanoivat oitis, että tällaiset letit on saatava papan syntymäpäiville. Tytöt tykkää muutenkin samistella keskenään ja se oli heidän suunnitelma isoisän juhlapäivällekin :).

Letti itsessään on melko simppeli askarrella, jos taitaa hollantilaisen letin. Aloitetaan korvan takaa puolihollantilaisella (lisäykset vain toiselta puolelta) ja edetään takaraivon yli kohti toista korvaa. Käännöksen kohdalta aletaan letittää hollantilaista letin loppuun saakka. Kuvitetut ohjeet tähän lettiin löytyy Isin ja tyttöjen Lettikirjasta Bileet! ja netistä esim. hakusanoilla bff braid. Letin latvat voisi letittää yhteenkin kuvausta varten :)



Tässä vielä kuva Lettikirjan kakkososasta, joka on siis juuri ilmestynyt kauppoihin. Siinä on selkeitä juhla- ja teemalettiohjeita eri tasoisille letittäjille, ihan vasta-alkajista lähtien.



Mites on, luonnistuuko sinulta hollantilainen letti? :)


perjantai 7. lokakuuta 2016

8kk päästä on juhannus!

Rakastan syksyn ruskaa ja kuulaita aamuja, ekaa höyryävää hengitystä ja kaunista usvaa. Mut kesä on silti kesä. Kohta se juhannuskin taas jo on, tuli vaan mieleen näistä kesäisistä kynsistä :).

Tässä on muuten taatusti toinen tämän vuoden ainoista kynsilakkahankinnoistani! On siinä meillä erikoinen kynsibloggaaja. Essence järjesteli (montakohan vuotta sitten..?) parimetriset ständit kotikaupunkini Tokmanneihin ja lähdin hakemaan paria leimauslakkaa testiin, niin matkaan tarttui tämä kesäinen, korallipinkki lakka. Ei mikään kovin uniikki sävy, kuten kotona toki sain taas huomata, mutta nätti silti. Levittyvyys oli ihan ok ja sutikin oikein kelpo.


Leimaukset ei taas ottaneet onnistuakseen ja syytin yksinomaan väärä kynsilakanpoistoainetta, jota jouduin käyttämään. Jonkinsortin kippurat kuitenkin tuli ja onhan tuo leima varsin hurmaava. Nimettömässä OPI Don't Pretzel My Buttons.





Mitä muuten tykkäätte tällaisista hitusen ballerina-muotoisista kynsistä?




lauantai 1. lokakuuta 2016

Cage Braid - Häkkiletti

Tässä olisi tarjolla suht helppo letti, jossa on aina mukana wau-efekti! Jos osaat ranskanletin, ei tämä ole sen kummallisempi tehdä, ainakaan toisen päähän :). Omaani en ole vielä kokeillut.

Näin sattumalta Facebookissa linkin videoon, jossa opetettiin tekemään cage braid eli häkkiletti. Nyt en löytänyt enää sitä samaa videota, enkä osaa sanoa alkuperää, kuka tämän letin on kehittänyt, mutta hieno keksintö joka tapauksessa. Tämän postauksen lopussa on linkki yhteen youtube-videoon, jossa mielestäni on selkeästi neuvottu letin tekeminen. Kokeilin häkkilettiä heti tyttäreni tukkaan ja hän tykkäsi siitä niin paljon, että halusi syntymäpäivilleen samanlaisen :).




Aika hauskannäköinen eikö? Näyttää juuri siltä, että letin tekemiseen olisi käytetty paljon aikaa ja vaivaa, vaikka tosiasiassa tämä letti on nopea tehdä. Tarvitset näppärien sormien lisäksi pari kumilenkkiä, syömäpuikon tai kynän (tai muun tikun), muutaman pinnin :).


Katso tästä SweetHearts Hair Designin ohjevideo.



Hiuksiin ja kampauksiin liittyviä postauksia olen julkaissut aikaisemminkin ja ne löydät sivupalkin Hiukset-tunnisteen alta.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Sannu who?




Niin vierähti lähes vuosi elämästäni täysin ilman bloggaamista. Mietin jo moneen kertaan, että suljen koko blogin, koska olin varma, etten koskaan enää istu sen ääreen. Niinpä vaan istun tässä ja katselen kuvaa kynsistäni.


Hei, olen Sannu! o/

Olen kolmen lapsen äiti ja parhaan mieheni vaimo. Vietimme juuri 10-vuotishääpäivää. Tykkään pitkistä kynsistä, korkkareista, letittämisestä, Minna Parikasta, kissoista, tanssimisesta ja juoksemisesta. Olen bloggaillut joskus ahkerastikin ja SanNails-blogini on jo 5-vuotias. Hauska tavata taas :).

Tunnustan olevani ihan täysin pihalla koko kynsitaideskenestä. En tiedä mitään uusista kokoelmista tai merkeistä, koristelutyyleistä saati trendeistä. Se ei juuri nyt vaan tunnu itseäni edes haittaavan, koska laatikoissa pullistelee parisataa lakkaa, jotka haluaisin jonain päivänä saada tyhjiksi. Ruuhkavuodet vaan yrittää vastustella tässä urakassa todenteolla.




Ja että mitäkö kuuluu kynsille? Ne on olleet geelatut paria pientä hairahdusta lukuun ottamatta koko ajan. Pääsääntöisesti oon pitänyt perusranskiksia (ullatuus!), mutta välillä on ollut väriäkin. Tällä hetkellä kynsissäni on hyvin ohut geelaus, jonka tarkoituksena on vahvistaa, estää käpristyminen ja vääntyily ja luoda napakka alusta lakkaukselle.

Lakkasin tällä kertaa kynsille puolikuumanikyyrin, jossa puolikuun tilalla onkin tuollainen kolmio (varmaan tällekin on oma nimensä..?). Lakkoina vanhat, ihanat OPI Sparrow Me The Drama sekä My Very First Knockwurst. Leimaukset ei oikein ottaneet onnistuakseen nätisti, oli taas kuu väärässä asennossa varmaan. Testasin Essencen musta leimauslakkaa, mutta ei siitä ollut Essien Licoricen päihittäjäksi. 




Hiljaisuusputki on nyt rikottu ja kovasti toivon, että innostuisin taas. Katsotaan, miten Sannun käy :).




sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Letille by Jenni's Hairdays

Ihanaa, kun vihdoin saadaan suomenkielelläkin lettikirjoja <3. 

Letille-kirja on oman hyllyni toinen suomenkielinen lettikirja ja se on kyllä äärettömän ammattimainen teos. Kirjan on tehnyt Jenni's Hairdays-blogin Jenni Petänen, joka on todella taitava, kolme tyttölapsen tukkaa palmikoinut letittäjä, joka teki intohimostaan itselleen ammatin. Kirjan kuvat on ottanut valokuvaaja Laura Mendelin.


Letille-kirjassa on kuvattuna 60 kauneinta palmikkoa ja lettikampausta. Kaikkiin kampauksiin on selkeät ohjeet valokuvin ja useasta tyylistä on vielä variaatiokuvia inspiraatioksi. Kunkin letin ohjeissa on heti alkuun arvioitu sen haastavuus ja kerrottu tarvikkeet ja letityksen kesto.

Ihan parasta Jennin kirjassa on se, että sieltä löytyy lettikampauksia ihan jokaiseen päähän: on ohuthiuksisille, vähän lyhyempäänkin tukkaan, omaan päähän letittäen sekä arkeen ja juhlaan.

Jennin blogi Jenni's Hairdays löytyy tästä linkistä ja sieltä voit myös kurkistaa kirjan kansien sisään. Youtubesta löytyy Jennin lettikanava, jossa on videotutoja jos jonkinlaisten lettien punomiseen ja saat myös katsella ihanan, herkän videon kirjan kuvaustunnelmista.

Letille-kirjoja myydään kirjakaupoissa ja marketeissa. Adlibris.comissa hinta on nyt 18,90 €, muuten näyttää vaihtelevan tuon ja 24€ välillä. Tässä on muuten ihan mielettömän kiva joululahjaidea ;).


Nappasin itselleni ohjeen Omaan päähän -osiosta (s. 114) ja punoin kolme pientä köysilettiä eli pikkutwistiä ohimolleni. Hauska ja rento kampaus, helppo tehdä ja sopii myös lyhyellekin tukalle.





































Tulihan sinne kynnetkin mukaan, perusranskis ^_^.


Tässä vielä linkit, joista tavoittaa Jennin upeita luomuksia ja ohjeita (klikkaaminen ei tuo mulle mitään etuja)  :).

Jenni's Hairdays -blogi
JHD - Jenni's Hairdays -Youtube-kanava
Instagramissa:  @jennishairdays


perjantai 16. lokakuuta 2015

3D pull through braid - 3D läpivetoletti

Suosikkilettini tällä hetkellä on läpivetoletti, josta siitäkin on keksitty jo monenlaista versiota. Tämän 3D-version on keksinyt tietääkseni australialainen Shelley, jonka instatili löytyy täältä. Oonkin tainnut jo kertaalleen mainita, että mulla on lettien suhteen jotenkin jokotai ja sekäettä -fiilis, kun toisaalta mulle tulee letitetysstä tukassa aina ihan pikkutyttöolo, mut toisaalta leteillä saa aikaan ihan mahtavia lookkeja uskottavaan bisnestyyliinkin.

Tää tukka ainakin sopii ihan mihin vaan!



Vasemmalle ohimolle letitin pari pientä ranskalaista lettiä, jotta sain vähän lisää ulkonäköä letille. Ajatus oli kunnon cornrow-leteistä, mut ei ihan omat sormet taipuneet tiukkoihin letteihin :D.


Tämän letin inspiraationa oli kaksi ihanaa suomalaista letittäjää, joista toinen oli mallina mielttömän tukkansa kanssa ja toinen letitti. Kiitos ihanat Anni ja Sonja :). Linkkien takaa löytyy naisten lettitilit instassa, suosittelen kurkkaamaan taidonnäytteitä.





sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Repsahdin.

Ystäväni esitti mulle kysymyksen: missä sinä olet hyvä? 

Jännä kysymys sinänsä, kun ensimmäisenä mieleen tullut vastaus oli, että no enpä juuri missään. Seuraava ajatus oli, että oon hyvä siivoamaan, nipottamaan, nalkuttamaan ja järjestelemään. Ainakin jos kysytään lapsiltani tai mieheltäni. Mutta missä minä sitten oikeasti olen hyvä? Minun mielestäni?

Oon hyvä äiti lapsilleni. Osaan työni hyvin. Oon hyvä pitämään ystäviini yhteyttä. Olen myös hyvä lakkaamaan kynsiä. Oon aikaansaava ihminen. Erityisesti oon hyvä pitämään pääni, itsekurini on vuoren kokoinen ja sillä jaksan jopa kehuskella. En siis jätä asioita kesken ja jos päätän jotain itsekuria vaativaa, se todellakin pitää.

Poikkeus vahvistaa tietysti säännön ja luomukynsien kasvatusprojekti koki karvaan tappion neljän viikon jälkeen. Repsahdin ja pahasti, ja sillä tiellä olen edelleen.

Mutku. Kynnet katkeili ja halkeili, enkä kuitenkaan jaksanut lakata niitä riittävän usein, että lakat olisivat antaneet hyvän suojan. Oon geelivuosien aikana niin tottunut siihen, että kynnet on ehjät, eikä niitä tarvitse varoa liiemmin. Täytyy kyllä sanoa, ettei tää repsahdus harmita.

Käytin geelaukseen Cesarsin luottokamojani eli Cesars Secrets Refill-geeliä ja Sealing-geeliä. Täydellisen sävyinen minttugeeli on Mosaicin geelimaalia sävyssä pastel green. Sävy on just niin ihana, kuin Kikon Mint Milk tai Barry M Greenberry <3. Viivat lakkasin geelien päälle koristelulakoilla ja viimeistelin pienillä strasseilla, jotka sain kokeiltavaksi Kauneutta.comista.

Kun katselin näitä aurinkoisen päivän otoksia koneen ruudulla, pystyin taas hyvin toteamaan virheitä, mitä silmä ei nähnyt kynsiä tehdessä. Ehkäpä siinäkin on yksi asia, jossa oon hyvä: kriittinen arvioimaan oman käden jälkeä :P.



No, kiva geelaus/lakkausyhdistelmä kuitenkin ja niin helpot, siistit ja kestävät kynnet neljäksi viikoksi. 
I like. :)

Missä sinä olet hyvä?




maanantai 24. elokuuta 2015

Punaisen tukan salaisuus

Minun tukkahistoriani on melkoinen: lyhyttä, pitkää, polkkaa, kerrostettua, punaruskeaa, tummanruskeaa, kaksiväristä, moniväristä, huppuraitoja, palkkeja, osioita, pikkulettejä, nuudeleita, pidennyksiä ja otsatukkia. Silti, kysyitpä lähes keneltä vaan ystävältäni, olen ollut aina punatukkainen. Tosiasia kuitenkin on, että tätä on jatkunut nykyisessä määrin vasta viisi vuotta.


Olen monesti sanonut, etten todennäköisesti kykene enää luopumaan pitkästä tulilieskatukastani, koska siitä on tullut erittäin vahva osa identiteettiäni, ikäänkuin tavaramerkki. Ilmiönä koko tukka on sinänsä jännä, etten ole ainoa, joka pitää punaista tukkaani vahvasti osana minua. Moni ystävistäni on sanonut, että eihän minua tuntisi ilman punaista tukkaa. Samaa ei tietenkään sanottu ruskeasta tukastani.


Saan melko usein kommentteja ja/tai kysymyksiä liittyen hiuksiini, joko tutuilta, blogini lukijoilta tai ihan vaikka jonkun kaupan kassallakin. Eniten kysytään, miten saan värin kestämään hiuksissani. Hämmästyttävintä itselleni on kehut upeasta hiusväristä silloin, kun kampaaja-aika on varattuna parin päivän päähän ja edellisestä värjäyksestä on kymmenen viikkoa. Niin, 10.

Hiusteni kasvu on hidasta, mikä mahdollistaa harvat värjäysvälit. Tällaisen hiusvärin huoltamiseen uppoaa kuitenkin aikaa ja vaivaa (ja rahaakin), joten on ihan kiva, kun värjäysvälin voi venyttää 8-10 viikkoon, eikä siinäkään kohtaa ongelmana ole värin haalistuminen, vaan parin sentin juurikasvu. Pitkä värjäysväli on hyvä myös siksi, että minun luottokampaamoni sijaitsee Joensuussa, 240 kilometrin päässä kotoani.


Minun punaisen hiusvärini salaisuus on Elumen-täysväri.


























Goldwell ELUMEN on korkean suoritustehon myrkytön täysväri (kutsutaan myös superväriksi). Sen vaikutus perustuu suoravärjäystekniikan kaltaiseen erityisteknologiaan, magneettiefektiin, jonka toimintaperiaate on fysikaalinen - ja täysin ilman hapetetta ja ammoniakkia. Elumen on yhtä kestävä, kuin perinteinen hapeteväri, mutta hiuksille hellävarainen ja jopa hoitava. Elumen tarjoaa hehkuvia värejä, poikkeuksellisen kiillon ja uskomattoman keston (eli eroon en tästä väristä hevillä pääsisikään, paitsi hiustenleikkuukoneen kera).



Minun hiukseni huoltaa joensuulainen parturi-kampaamo Maret (epäilemättä Joensuun paras kampaamo ^_^), joka sijaitsee Joensuun keskustassa, osoitteessa Kirkkokatu 6. Kun kerran olen luottokampaajan saanut, niin jaksan reissata järjettömän pitkältä tuntuvan kampaajamatkani. Mukavana lisänä on tavata samalla reissulla sukulaisia, joita ei muuten tulisi nähtyä yhtä usein :). 




Kuvassa parturi-kampaajat Suvi Vuori, Maaret Pietarinen ja Karita Kukkonen.
Maaret Pietarinen on pitkänlinjan tekijä kampaamoalalla. Hän on valmistunut parturi-kampaajaksi vuonna 1997 ja kosmetologiksi 1999, aloittanut kampaamoalan työt 1998 ja perustanut oman yrityksensä vuonna 2002. Maaret toimii päätyönsä lisäksi freelancer-kouluttajana Goldwellilla ja on toiminut sijaisopena Joensuun ammattikoulun parturi-kampaajalinjalla. Lisäksi hän on työskennellyt mm. musikaaliprojektissa kampaajana ja parissa hääaiheisessa tv-ohjelmassa kampaajana ja meikkaajana. Näyttöjä löytyy :).


Ja sitten takaisin siihen Elumeniin :). Tyviraidoituksen jälkeen tukkakkuontaloni sai taas kokea tämän punaisen kiisselin: 


Elumen-väriaine on ohuehkoa ja geelimäistä ja siksi sitä pitää levittää hiuksiin aika reippaasti. Väriaine myös tykkää minun päässäni hiipiä kasvojen ihoa pitkin ja tarrautua päänahkaan, mutta onneksi nuo on vain hetkellisiä väripilkkuja: kasvoista ja niskasta värin saa helposti pois kasvoveteen kastetulla vanulapulla ja päänahasta muutamalla shampoopesulla. Väriaineen koostumus vaatii ehdottomasti käyttäjältä ammattimaiset otteet.

Värjäyksen jälkeen hiuksiin levitetään vielä hetkeksi vaikuttamaan Lock-värisinetti, joka vähentää värin poishuuhtoutumista hiuksia pestessä ja pidentää siten värinkestoa. Lock lukitsee värin hiukseen ja ottaa liian irtovärin pois hiuksen pinnalta, joka on näin hc-käyttäjän näkökulmasta erittäin tärkeä vaihe, koska ilman sitä liialla irtovärillä on taipumus irrota sitten jonnekin muualle, kuin kampaajan pesualtaaseen. Been there, done that ;).



Ja lopputulos on tässä <3. Eihän tätä voi muuta kuin rakastaa :). Täydellinen väri, ihana kiilto ja silkinpehmeys. 


Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat hiuksistani. Kuten huomaatte, väri ei ollut parissa kuukaudessa haalistunut tuon pahemmin (tyvikasu olikin sitten asia erikseen)! Hiuksista huomasi kyllä mm. auringon aiheuttaman kuivuuden ja värjäyksen jälkeen tukka olikin taas Elumenin ansiosta silkkiä.


Sellainen on minun punaisen tukkani salaisuus. Joensuun paras kampaaja ja Elumen :).


Parturi-kampaamo Maretin facebook-sivut löytyy tästä ja nettisivut www.pkmaret.com tästä.
Nettisivujen kautta pääset myös kätevään nettiajanvarausjärjestelmään ja jos satut olemaan opiskelija, saat -10% alennuksen kampaamotöistä.





























Onko sinulla luottokampaajaa tai kokemuksia Elumenista tai punaisista hiusväreistä?




Ps. Tämä on sarjassaan toinen (eka täällä) hyvän palvelun, mielen, laadun ja tyytyväisyyden innoittama oodi. Tällä kertaa rautaiselle kampaamoalan ammattilaiselle, yksityisyrittäjälle ja rakkalle sisarelle. En hyödy linkkien klikkailusta mitenkään, eikä tämä ole sponsoroitu postaus.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...