Lakkauksenruttaajat, nuo nurkan takana, käsilaukussa, ovenkahvassa ja pyykkikoneessa vaanivat pienet ilkimykset, jotka odottavat kärsimättöminä tilaisuutta päästä pilaamaan juuri valmistunut, kaunis lakkaus. Tapasin sen taas.
Hillityn ja tyylikkään Butter London Aston -lakkauksen kohtaloksi koitui lakkauksenruttaaja nimeltään keittiöni maustekori. Ai miksikö pitää laittaa ruokaa, kun on juuri lakannut kynnet? Niinpä.
Mikä ihme siinä onkaan, että kynsienlakkaamisen päätteeksi pitää keksiä viettää...
- pyykkipäivää
- vessanpesupäivää
- vaatehuoneen siivouspäivää
- (koko talven) lumitöidentekopäivää, rukkaset kädessä, tietty.
Tai vähintäänkin lakkaamisen jälkeen tulee...
- vessahätä ja jalassa on tiukat farkut
- tarve saada joku tietty tavara käsilaukun pohjalta
- nälkä
- tai ihan vaan sipsihimo
- vauvalta niskakakka
- uhmäikäiseltä itkupotkuraivari
- kissalta oksennus
Tai pitää...
- saada lapselle kurahousut jalkaan
- avata tölkki
- sitoa kengännauhat
- avata kirjekuori
- järjestellä kynsikoristehyrrät
- laittaa korvikset korvaan
- avata turvavyöt
- tai ihan vaan nukkua kädet tyynyn alla.
Kyllä se oli kaunis sen hetken.
Oletteko te tavanneet kynsilakanruttaajia? ;)
Ps. Suti oli kehnohko, mutta lakka oikein laadukas. Voin suositella.









