Sannun aviomies kynsibloggajana
Nyt tuli kyllä kaikkein typerin haaste, johon minut on ikinä haastettu. Jopa niin typerä, että sitä voi ajatella hulluksi haasteeksi. Ja jos taas johonkin haasteisiin otan osaa, niin ne on hulluja, eli kappas vain, tässä sitä kynsiplogia huomaan kirjoittavani.
Ihan aluksi kurkistin rouvan laatikoihin, jotta mistäköhän sitä aloittaisi. En ikinä ollut ajatellutkaan, miten paljon sitä purkkia siellä laatikoissa olisi. Laskeskelin päissäni, että jos jokaista väriä ja purkkia tutkiskelen 30 sek per tuote, niin jo pelkkä tuotteisiin tutustuminen veisi vuorokauden. Eli jotakin muuta on keksittävä...
Halusin jotakin käytännöllistä eli auton keula kohti K-Rautaa.
Yksi idea oli tehdä viilusta, eli oikein ohuesta puusta kynnen muotoiset elementit, joihin olisi saanut puun syyt hyvin näkyviin. Pintaa olisi voinut vähän jopa liekittää tai sitten vain hioa syiden mukaisesti. Se olisi ollut ekoteko :).
Päätin kuitenkin lähteä käytännöllisyys edellä, puukynnet odottakoon vielä.
Siispä kynnet, joilla saa jotakin aikaseksi, ei pelkkä koriste.
Hiomapinnalle voisi olla käyttöä, mutta mistä siihen kynnen päälle pinnoite, jonka rakenne on tarpeeksi kova ja kestävä, jotta sillä voisi jotakin tehdä? Ei löytynyt, mutta löysin itseni hiomapaperiosastolta. Niistähän saa hyvät pinnoitteet eli ei muuta kuin arkit matkaan ja kotiin askartelemaan.
Ei mitään hajua, miten saan oikean kokoiset palat, joten otin leivinpaperia ja sen asettelin kynnen päälle ja piirsin siihen kynnen muodon. Nyt tietysti piti olla tarkkana, mikä on pintapuoli... Tästä sitten leikkasin, piirsin ja leikkasin ja niin oli hiomapaperin palaset valmiita. Sitten liimaamaan. Käytin Bostikin kaksikomponenttiliimaa, joka on hiukan joustavarakenteinen eli lopputuloksesta ei tule yhtä luuta vaan hieman elastinen.
Ta-daa, siinä ne sitten on :).
Bloggaajan kommentit
Olipa lystiä tarkastella, kun iso mies askartelee kynnenpäällisiä :D. Kun heitin haasteen, olin ihan varma, ettei mies koskekaan lakkapulloon, vaan keksii jotain ihan muuta. Hänen mielestään kun asiat pitää tehdä aina "vähä toisel viisii". Oikeassa siis olin.
Hiekkapaperi löytyi kotiosoitteeseemme jo seuraavana päivänä (syyskuun alkupuolta) ja askartelut suoritettiin samana päivänä. Keittiön lattialle ilmestyi ensin pakki. Ei Sannun kynsikoristepakki, vaan ihan oikea työkalupakki!
Sitten tehtiin prototyyppi.
Leivinpaperista tuli hyvät muotit...
... ja jokainen kynsi sai omansa.
...mutta eniten minua hämmästytti tuo työkaluarsenaali. En olisi uskonut, että kynsibloggaamisessa tarvitaan puukkoa ja ja ja... tuota... muita työkaluja ;).
Lopputuotteen näittekin jo heti ensimmäisessä kuvassa. Sanoisin, että mieheni suoriutui hommasta kerrassaan loistavasti. Postauksen tekeminen tosin vaati huolellista ja pitkällistä, kuukauden kestävää suunnittelua (yeah, right.), mut sitä ei lasketa. Kynsiposeerauksesta sen sijaan annan täydet kekseliäisyyspisteet! :D
Moon niin ylpee mun miehestä :).
Ps. Jos haluat haastaa sen toisen puoliskosi mukaan, niin säännöt löytyy Tiny Nail Design -blogista, tästä postauksesta.
