Sivut

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Rajuhempeä ranskis

Luin Punainen Gerbera -blogista Luettavaa-välilehdeltä ihania kehuja blogistani. Heli kirjoittaa näin: "Blogissa esitellään todellakin erilaisia lakkauksia ja koristeluja - ei vain pelkkiä erivärisiä kynsilakkoja." Tuo kommentti oli järisyttävän mahtavaa lukea, koska tuo on juuri se pointti, jonka olen yrittänyt pitää punaisena lankana tässä blogissa. Siitähän kaikki on lähtenytkin: innostuksesta kynsitaiteeseen/-koristeluun.

Välillä harmittaa, kun tällä kolmen lapsen kotiäipällä on harrastusrahat niin tiukalla, ettei pääse testailemaan uusia lakkoja siinä määrin missä monet muut harrastajat. Harmitushetkellä googletan kynsikuvia ja etsin kauniita lakkauksia ja koristelutyylejä, joita voisi testailla ja käyttää sitten monipuolisemmin hyväksi jo olemassaolevia lakkoja. Koska mulla on tarkoitus saada myös lakkapulloja vajumaan, tuntuu kivalta huomata käyttävänsä jotain lakkaa jo vaikka viidettä kertaa ^_^.

Tähän väliin haluan korostaa, että tämä tajunnanvirta ei ole mikään kannanotto siihen, millainen kynsiblogin pitäisi olla. Mielestäni on rikkautta, että blogeja on monenlaisia ja jokainen kirjoittajansa näköinen <3.

Ja asiaan sitten taas. Laatikosta kaivettuja vanhoja tuttuja kynsille. 
Ranuilla jatketaan.



Käytetyt tuotteet:
  • Essie Licorice (musta)
  • Color Club Peppermint Twist (kasaripinkki)
  • OPI Crown Me Already! (hopeinen glitterlakka)
  • China Glaze Fairy Dust (hologrammiglitterlakka)
  • Kynsitarrat
  • Päällyslakka: Konad Top Coat

Nää kynnet oli niin rajun kasarit, että pakko oli heittää jotain hempeää päälle. Kummasti  suurin "kasarius" kaikkosi ja nuo kukat sopi tähän lakkaukseen ihan älyttömän hyvin!


Jos joku sattuu ihmettelemään, miksi laitoin Konad päällyslakkaa (joka on muuten ihan ahterista) Sechen sijaan, niin sehän johtuu siitä, että ranskislakkauksia tehdessä Seche Viteä (tai mitään pikakuivattajaa) ei oo hyvä käyttää geelikynsien päällä.  Seche vaatii alleen toisen kynsilakan tai alkaa kuoriutua kynneltä ikään kuin suikaleina irti. En siis laita kynnelle yleensä muuta lakkaa, kuin vain kärkeen ja sit tietty päällyslakan koko kynnen päälle. Pikakuivattaja ei oo muuten myöskään kynsitarrojen päälle paras valinta.


Mallikynnet tähän lakkaukseen on googletettu yhdessä lakkakateusbluesissa ;) ja kuva (geelikynsistä) löytyy täältä :).

Kivat on kynnet ja näillä mennään. Nautin muiden upeista swatcheista ja ihanista ostospostauksista ja jatkan sitä erilaisten lakkauksien ja koristelujen tekemistä :). Jälleen on silmät auenneet vähän lisää. <3



torstai 25. heinäkuuta 2013

Rock 'n roll forever määään (aka kilpailukynnet)

Rakkaus kynsiin -blogissa on menossa lakkauskilpailun finaali. Minäkin rohkeasti osallistuin kilpailuun ja jännitin finaalikynsien kuvien julkaisemista, kuin joulua pikkutyttönä. Olin tositosi mielissäni, kun näin omat tekeleeni kuvien joukossa :).

Kilpailun aiheena oli rock-henkiset kynnet. Innostuin aiheesta kovasti ja sivistettyäni itseäni siitä, mitä rock oikeastaan kaikkinensa on, ymmärsin aihealueen olevan äärimmäisen laaja. Mietin, että pääkallot ja piikkiniitit on mun habitukselle turhan rajuja, joten mieleisimmiksi vaihtoehtopaljoudesta jäi fiftari-rockabilly-tyyli tai kasarirokki :D. Valitsin jälkimmäisen, koska rallatelin mielessäni Bon Jovin Bed of Roses -slovaria ja mietin niitä koulun discoja, kun tanssittiin hitaita kädet Levisten takataskuissa (oi niitä aikoja!). Johonkin Rock 'n Rollin alalajiin tuokin orkesteri biiseineen siis kuuluu ^_^.

Kynsien väsäämiseen tarvittiin jos jonkinmoista härpäkettä:




Mutta pidemmittä puheitta (tai johan tuota jaaritusta tuossa taas tuli), meikän Bed of Roses -kynnet:



Ajatuksena oli tehdä monipuoliset, mutta teemaan ja toisiinsa mätsäävät koristelut. Pohjaväriksi valisit beigen, koska a) ajattelin, että se voisi olla vähän poikkeuksellisempi valinta rokkikynsiin ja b) mulla oli OPIn Pretzel-lakka korkkaamatta :).


PIKKURILLI (JA PEUKALO)
- OPI Don't Pretzel My Buttons x2
- ESSIE Licorice x1 kärjessä
- pyöreät, hopeanväriset niitit

NIMETÖN
OPI Don't Pretzel My Buttons x2 
- akryylimaalilla ja siveltimellä maalatut piikkilangat (jos joku ei tunnistanu :D)

KESKISORMI
- Ranskis, kuten pikkurillissä
- Leimat ESSIE Licoricella Konad-laatasta m65

ETUSORMI
- Puolikuumanikyyri, alla OPI Don't Pretzel My Buttons x2 
- päällä ESSIE Licorice x1
- ruusut maalattu ohuella koristelusiveltimellä (Mereneid Finesse) ja Konad erikoislakoilla (punainen ja vihreä). Ruusujen päällä vielä CHINA GLAZE Ruby Pumps -lakkaa kimalteena.




Melkoinen sekametelisoppa, enkä ole ihan varma siitä rock-henkisyydestäkään :P. Niin tai näin, mutta on nää silti hiton komeet ja Bed of Roses. Todellakin! :D


Kilpailun äänestys on menossa ja jatkuu heinäkuun loppuun saakka. Ohjeet äänestykseen löydät TÄÄLTÄ. Käy ihmeessä äänestämässä suosikkiasi, sillä äänestäjillekin on luvassa oma arvontapalkinto! Itsekin äänestän, kunhan osaan päättää, mitkä on nokkelimmat ylitse muiden. 


Mitäs oot mieltä, onko rokkia vai pelkkä ruususänky? ;)


Ps. Kuka muistaa, mistä kotimaisesta leffasta otsikon lausahdus on??



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Naama blogin takana

Aloinpa tässä oikein pohdiskelemaan, että onko sillä yhtään mitään väliä, tiedättekö te, arvon lukijat, minkä näköinen mussukka täällä näppiksen ja kynsilakkapullojen takana häärii? Onko sillä oikeasti merkitystä vai onko kyse vaan uteliaisuuden tyydyttämisestä, kun voi käydä kurkkaamassa, miltä bloggaaja näyttää?

Tänään tulee kuluneeksi 2 vuotta SanNailsin elämää ja edelleen olen teistä valtaosalle vain nippu sormenkynsiä ja oranssi tukka. Haittaako se?




(Valitettavasti) en aio naamaani vielä tässäkään kohtaa lyödä eetteriin, mutta pohtinut sitä kyllä olen. Onko naaman näyttämisellä sitten lukijalle merkitystä?

Tutkailin oman lukemistoni kynsiblogeja, joiden kirjoittajista arviolta noin puolet esiintyvät blogissaan oman kasvokuvansa kanssa. Pidän sitä hirmuisen mukavana, kun tietää, miltä kirjoittaja näyttää, mutta silti olen itse valinnut olla melko anonyymi. Lukemistoni ehdottomista lemppareistakin kasvonsa näyttää noin puolet, joten omaan lukemiseeni kasvojen näyttäminen ei tuolla perusteella vaikuta. Toisaalta, tunnen/tiedän lempparibloggajiani mm. Facebookin kautta, joten tiedän osasta "kasvottomiakin", minkä näköisiä ihmisiä blogeissa häärää. Itse olen sitä mieltä, että tuotettu sisältö on naamaa tärkeämpi (no tietysti.), mutta olisihan se silti kiva nähdä, kenen juttuja ihastelee ja kenen vitseille naureskelee.

Ensimmäinen banneri, ei kaukana nykyisestä ^_^.

Omien kasvojeni näyttämisen pohdinta lähti liikkeelle siitä, kun olisin innoissani halunnut julkaista tukkapostauksen ja kertoa uudesta kihartimestani. Oon tehnyt muutaman hiusaiheisen jutun blogiini aiemmin (mm. täällä, täällä ja täällä), ja ne ovat saaneet omien tilastojeni mittapuussa hurjan suuren suosion. Jännä sinänsä, koska tämähän on kynsiblogi (jossa on kylläkin lupa poiketa ohi aiheen). Tuo kiharrinpostaus olisi kuitenkin ehdottomasti vaatinut julkaistavaksi kuvan minusta edestä päin. Lätkäisin photarilla kasvojeni päälle harmaan pallukan ja jotenkin jännästi vähän fiilis lässähti, haha :P.

Olisi kuitenkin erittäin hauska kuulla ajatuksia, joita nämä naama-asiat herättävät teissä lukijoissa. Kiinnostaisiko jutut enemmän tai vähemmän naaman kera tai mitä muuta merkitystä naamalla tai sen puuttumisella on?


No mutta. Näissä fiiliksissä sanon kippis ja nostan 2-vuotiaalleni maljan kuplivaa, vaaleanpunaista viiniä. Jätän teidät pohtimaan naamajuttuja ja toivon paljon kommentteja ja näkemyksiä :).

Tykkään teistä <3.




Ps. Kerran vuodessa on myös mahdollisuus heittää kysymyksiä, jos joku asia askarruttaa :).




sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Sulkasatoa

Googlailin erilaisia ranskisvariaatioita ja kuvahaulla bongasin nämä kynnet. Kopiokissa-Sannu siis iskee jälleen! Helpoltahan tuo näyttää, vähän viivoja sinne tänne ja upeat sulkakynnet on valmiit, avot! Sulkakynnet-hakusanalla löytyi muuten myös nämä sulkamaiset Slaa Landista :).

Noh, ihan hauskat näistä tuli, ja kaukaa nätit, mutta ei muuten ollutkaan helppoa, eikä lopputulos ihan esikuvansa veroinen :D.


Pitää puristaa sormenpää valkoisena lakkapulloa, ettei se vaan putoa... hohhoi :D.

Lakkoina Gina Tricot Shimmer Mint sekä Essie Full Steam Ahead. Kumpaakin kaksi kerrosta ranskiksissa. Sitten alkoi vimmattu viivojen sutiminen kiekolle.

Testasin 

1. koristelulakkoja (jotka oli tehneet lähes jokainen välikuoleman pulloonsa)

2. tavallista kynsilakkaa 
-  koristelulakan siveltimellä
-  ohuella nail art -siveltimellä
-  eyeliner-siveltimellä 
-  sekä ohuella, pienellä maalaussiveltimellä 

3. akryylimaaleja 
-  koristelulakan siveltimellä
-  eyeliner-siveltimellä 
-  sekä ohuella, pienellä maalaussiveltimellä 

Akryylimaali ja pieni maalaussivellin osoittautuivat parhammaksi yhdistelmäksi, mutta jälki on silti aika paksua ja suttuista (jos oikein läheltä tutkii ^_^). Jouduin palaamaan inspiskuvan pariin tutkimaan, onko ne sittenkin leimattuja sulkia ;D.



Vasemman käden sulista tuli isompia ja karvaisempia, kuin oikean. Vasempaan nimettömään tein sulan ihan huvikseni toisin päin ja ymppäsin muutaman strassin kaveriksi. Muihin sulkiin tuli päälle Orly Instant Artist Platinum Glitter -koristelulakalla (joka sekin makasi pullon pohjalla jo kangistuneena) hopeinen glitterraita sekä sipaisu China Glaze Fairy Dust -hologlitterlakkaa.



Ainoa harmitus näissä oli se, että akryylimaali ei oikein tahdo kestää kynsissä toivotulla tavalla, ainakaan yhden päällyslakkakerroksen avulla. Kärjet ottivat osumaa jo muutamassa tunnissa :(.


Ranskisvariaatioista tykkään kyllä, mutta edelliset sulkakynnet vie vielä voiton ^_^.
Vai mitä mielipuolta?

torstai 18. heinäkuuta 2013

Jospas se geelireeniä

Kyllä se yrittää harjaantua. Välillä se tuntee menevänsä liukumalla takaperin alamäkeen ja välillä perse edellä puuhun. Omien kynsien kohdalla se voi sanoa, että se luulee jo tietävänsä, mitä tekee, ainakin, kun tekee oikealla kädellä. Välillä se onnistuu vasemmallakin.

Mutta ne toisten kynnet on sille Akilleen kantapää, vaikka ei pitäisi. Itsekriittisyys sillä kukoistaa ja se on armoton omalle kädenjäljelle. Sen on hyvä ottaa valokuvia ja tutkailla niitä jälkikäteen, koska kolmen tunnin huollon päätteeksi se ei muka muista, miltä kynnet näytti ja oliko ne sittenkään niin hyvät, kuin tässä kohtaa harrastusta pitäisi olla. Monestikaan ne ei edes sen mielestä ole. Onneksi sillä on ihania ystäviä ja mahtava äiti, jotka suostuu sen koekaniineiksi silläkin uhalla, että kynsi tippuu viikossa. 

Tässä sen tekosia.

Äidilleen se teki omasta mielestään tosi hienot kynnet. Taisi sen äitikin tykätä.


Käytetyt tuotteet:
- Cesars Secrets Huoltogeeli (Refill)
- pinkkiä glitterdustia liukuvasti
- siirtokuvat
- Cesars Secrets Päällysgeeli 

Siirtokuvat on jokaisessa kynnessä suht samalla etäisyydellä kynnen kärjestä, vaikka kuvassa näyttää hämäävästi olevan eri kohdissa. Nämä Tartofraises-kuvat olivat näihin kynsiin turhan kapeat, mutta hitsin kivalta ne näytti silti (ja oli saaneet kehujakin ^_^).


Ystävän kynsiin se laittoi vedenvihreää glitterdustia ja pinkkiä helmimurskaa. Geelit samat kuin edellä. Näissä oli vielä tippiä jäljellä.


Ystävän kynnet #2. Pyöristystä se väsäsi koekaniinin toiveesta kärkiin, mikä on sille ihan hitsin hankalaa, kun se viilaisi kaiken kantikkaaksi :D. Vinoranskis ja neonkorallisia sekä lilahtavia (se keksi pari uutta värisävyä :P) hexagonglittereitä. Kesäiset ja raikkaat kynnet. 


Pieniä kosmeettisia virheitä se näissäkin näkee, mutta uskoo vakaasti, ettei niitä kukaan muu ainakaan livenä huomioi ^_^.


Mitäs olette mieltä sen tekosista? Pitäiskö sille sanoa, et hiljaa hyvä tulee?



maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kotiin palannut kaunotar

Nälkä kasvaa syödessä ja lakkamaku lakatessa. Kyllä, näin on.
Samoin voi syödä sanojansa (onneksi meillä naisilla on aina oikeus muuttaa mieltä ^_^), kuten nyt aion tehdä. 

Oon moneen otteeseen paasannut siitä, miten huono oon luopumaan liioista kynsilakoista. Yksi syy siihen on se, että pelkään katuvani luopumispäätöstäni. Annien kanssa käyty pieni tsättäilytuokio avasi silmäni sekunneissa: (lähes) aina saa ostettua lakan uudelleen ja toisekseen, eiväthän kynsilakat ole ikuisia, vaikka kuinka säilyttäisi oikein.

Ainoa lakka, joka on katumusta herättänyt tähän mennessä, on Orly Fowl Play. Luovuin siitä niin pian suurimman lakkahöyrähdyksen saavuttua, että pelkäsin jälkeen päin tehneeni hätiköidyn päätöksen. Ja niinpä muuten tein.

*lääh*
Nyt se on kuitenkin uudelleen hankittu :).
Orly Fowl Play x3, nimettömissä Color Club Ms. Socialite x2 + töpötettynä Fowl Play.
Päällyslakka Seche Vite Dry Fast Top Coat.

Koostumus ei edelleenkään ollut mieleisin mahdollinen, mutta menetteli kyllä. Ms. Socialite sen sijaan on niin järisyttävän peittävä ja hyvä lakka, että sitä olisi riittänyt yksikin kerros, jos olisi vähän paksummalla työskennellyt. 



Se sanojen syöminen puolestaan liittyy siihen, että:
"Moi, olen Sannu ja tykkään hirmuisen kovasti tummista kynsilakoista kynsilläni!"

Siihen meni lähes 1v 5 kk, kun tämän sain tunnustettua. Voit kurkata (ja kannattaakin, kuvat on ih-hih-ihanat :D) edellisen Fowl Play paatokseni tästä ;).



Täydellinen sävy. Eihän tästä nyt oikeesti oo edes mitään muuta sanottavaa. Paitsi...

Annie, tätä pulloa et tule saamaan takaisin. Tilaa itsellesi uusi ;). *pus*


lauantai 13. heinäkuuta 2013

KYNSILAKKAKIRPPIS!

SanNailsin Facebook-sivulle on avattu Kynsilakkakirppis-kansio, jonne _yritän_ saada karsittua liian suureksi paisunutta varastoani. Käy kurkkaamassa :).

Klick!


Kaunein siirtokuvasetti ikinä

Heti alkuun tunnustan, että kynsinauhojen putsaustyö on seuraavissa kuvissa surkeaa, joten jos rötväset ja rutikuivat kynsinauhat aiheuttaa yökkäilyjä, niin poistu sivulta n-y-t NYT!

Ja teille muille, MOI! Tänään olisi nähtävillä ihan sikahienot siirtokuvat!

Ja moi teille yökkäilijöillekin, pakko oli tulla kattoo, et miten karmeita sotkuja se ilkee esitellä, eikö? ;) heh

No mutta asiaan. Siirtokuvatilausta joskus taannoin tehdessäni bongasin tällaisen setin, jossa oli isoja kuvia, jotka tavallaan jatkuvat kynneltä toiselle. Tajusin niiden olevan taatusti omille kynsilleni liian kapeita, mutta "miehaluuuuun" voitti ja uskaltauduin kokeilemaan. Peukaloon tarkoitettuja kuvia olisi mahtunut mulle kaksi rinnakkain, mutta muut oli ihan jees.


Kuvion alle kaipasin jotain melko väritöntä, jotta kuvien värit erottuisivat hyvin. Tummat värit ei tulleet kysymykseen noiden kaislojen takia, joten päädyin läpikuultavaan OPI Barre My Soul -lakkaan. Sitä taisi mennä 3 tai 4 kerrosta.


Vaan eikös ole kaunis kuvasetti. Jaksoin katsella näitä kynsiä keskiviikosta tiistaihin, siis viikon! Kummastusta herätti ainoastaan siirtokuvapakettiin jäljelle jäänyt puolikas setti samoja kuvia vähän pienemmässä koossa. Mille kolmekätiselle setti on oikein tarkoitettu? :D
Huutelen facebookin puolella, jos joku haluaa tuon puolikkaan setin omalleen kaveriksi tai muuten vaan, niin täältä pesee postia :).


Näillä kynsillä myös tehtiin perheen kanssa pieni kesälomareissu Tampereelle. Kyllä reissu  lasten kanssakin voi olla loma, kun ei tarttee laittaa ruokaa eikä pestä pyykkiä! <3.






Ja reissun kohokohta, ainakin pikkulikoille :D. Ti-ti Nallen talo!




Ps. Kynsinauhojen putsaus suoritettu liian hämärässä ja kuvat napsittu tuhatta ja sataa reissuaamuna. Älä tee näin.

Ei ne nyt niin pahat ees ollu. Ainou.



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Treasure.

Tiedättekö miten ihanaa on löytää omasta lakkalaatikosta aarteita? No tiedätte varmasti, koska oon kertonut omista aarteistani kerrasta toiseen :D. Ne aarteet on lakkoja, jotka on olleet laatikossa jo pitkään, mutta ovat jääneet vähälle käytölle syystä tai toisesta. Ja sitten on ihan oikeitakin aarteita, kuten OPI DS Treasure.


OPI DS Treasure on yksi niistä lakoista, jonka olen saanut lahjaksi (kiitos äiti ^_^), enkä pelkästään jo siitä syystä halua siitä luopua. Se on hirmuisen kaunis kesälakka, mutta pirullinen sen vuoksi, että sen ominaisuudet eivät mahdu tällä hetkellä erittäin rajalliseen muistikapasiteettiini sitten millään. Jokaisen käyttökerran jälkeen unohdan, että lakka soveltuu mieluummin topperiksi, kuin kerrostettavaksi värilakaksi. Tyhmästä päästä kärsii sitten pikaista kuivumista tarvitseva, kolmen pienen lapsen äiti minussa...


Sudin taas kaikki neljä kerrosta lakkaa kynsille. Treasuressa on läpikuultava, korallipinkki pohja ja paljon kultaista microglitteriä. Ensimmäisen kerroksen jälkeen vaaleanpunainen pohjaväri vielä näkyy, mutta kerrostettaessa se katoaa ja lakka muuttuu oranssiksi. Kurkkaa tämä kuva, niin näet, miltä lakka näyttää yhden kerroksen jälkeen :).


Vielä neljän kerroksen jälkeen lakka jäi kärjistä läpikuultavaksi, mutta ei niin, että se olisi minua häirinnyt. Ja kaunishan tuo on kuin mikä, hohtaa kilpaa polttavan auringon kanssa. 


Valolaatikkokuva.
Ensi kerralla aion vetäistä kuitenkin tätä vain kerroksen kuorrutelakaksi ja löysin jo kauneimman yhdistelmänkin (ao. kuvassa vasemmassa reunassa) sitä varten:


OPI Kiss Me on My Tulips + OPI DS Treasure. Pure Love.


Vieruskavereina Essie Sunday Funday sekä Licorice, molemmissa myös päällä kerros Treasurea. Toimii kyllä nämäkin :).



Joskus sitä ymmärtää lakan syvimmän olemuksen vasta vuoden kummastelun jälkeen ;D.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Kultarihmasto

Pihkuran pihkura, kun aika ei riitä bloggaamiseen (alkaakohan täällä jokainen postaus näin?!? :D). Positiivinen ongelma tavallaan, koska sehän vain meinaa, että tämä tyttö on päässyt edes vähän reissaamaan ja muihin mieluisiin puuhiin :). Kynsiä on vaan julkaisematta luvattoman monet, se ahistelloo inasen.

Nämä tekoset saattavat pikaisella silmäyksellä näyttää epäonnistuneilta yksilöitä, mutta ihan niiden teko sujui sen mukaan, kuin olin suunnitellutkin ^_^. Jos siis näyttää isolta omituisuudelta, se johtuu siitä, että mulla oli omituinen mielihalu: rihmastokynnet water spotted -tekniikalla, haha.


OPIn hiekkalakka Solitaire ei suostunut hommassa yhteistyöhön, joten valkkasin tilalle kultaisen China Glaze Passion -lakan. Jos joku on ihan pihalla, niin water spotted -tekniikka, jota vesilaikutukseksi kutsun, toimii siis lyhykäisyydessään näin:

1. Lakkaa kynnet haluamallasi tavalla ja anna kuivua.
2. Teippaa kynsien vierustat sotkun minimoimiseksi.
3. Tiputa kynsilakkaa muutama pisara vesikuppiin (seuraava pisara aina edellisen keskelle).
4. Suihkauta Septidin-puhdistussuihketta (tai muuta suihketta) sopivalta etäisyydeltä lakkakalvoon ja odota, että lakkaan alkaa muodostua laikkuja.
5. Dippaa sormi kynsi edellä lakkakalvon läpi ja kerää ylimääräinen lakka vedenpinnalta vaikka grillaustikulla (appelsiinipuutikulla, hammastikulla,...) pois. 
6. Nosta sormi vedestä, poista teipit, putsaa kynsinauhat ja laita päällyslakka.


Minä valkkasin värilakaksi Essie Mint Candy Applen ja sudin sitä kolme kerrosta. Halusin kultarihmastoista ohuita haituvia siten, että ihana minttulakka jää reippaasti pääosaan tässä lakkauksessa. Ihan kaikki kynnet ei onnistuneet niin kuin toivoin, mutta tyytyväinen olin silti. Mukavan hauskat ja erikoiset, mutta silti jotenkin tyylikkäät.






Mitäs pidät ajatuksesta käytää vesilaikutusta näin? :)


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...