Ne pikkulasten äitien kynnet

My Dream Nails –blogin Meette postasi pari päivää sitten aiheenaan Työ este kynsille. Mielenkintoinen teksti ja vielä mielenkiintoisempia kommentteja. Itselleni jäi kuitenkin Meeten kirjoituksesta päällimmäisenä mieleen hänen pohdintansa siitä, pitäisikö kynsien mittaa rajoittaa syksyllä, kun pieni vauva ilmestyy maailmaan (mihinkään lopputulokseen tekstissä ei tultu, kyse oli vain pohdinnasta). Aloin pohtimaan asiaa enemmänkin ja ajatukset laajenivat kynsistä myös pikkulasten äitien ulkonäköön.

Eräs miespuolinen tuttavani kehaisi kynsiäni tovi sitten ja kommentoi perään: ”Joudut sitten kohta (kun vauva syntyy) luopumaan noista.” Hölmistyneenä kysyin, että miksi ihmeessä joutuisin? Hän kertoi, että hänen vaimonsa oli luopunut geelikynsistä vauvan (perheen toinen lapsi) syntymän aikoihin, koska rakennekynnet eivät vain ole kovin toimiva juttu vauvanhoidossa. Itse kerroin olevani asiasta hiukan toista mieltä ja jäin miettimään asiaa edelleen. Meeten kirjoitus innoitti minut avautumaan ajatuksistani tällä saralla vähän enemmän.

Minulla on kaksi pientä lasta ja joukon jatko, kolmas syntyy loppukesällä. Sormiani koristaa tällä hetkellä kuvassa olevat stilettimalliset geelikynnet, joista pidän erityisen kovasti ja kynnet ovat osa minua, Sannua. Olen lakkaillut kynsiäni teini-iästä saakka ja omat kynteni ovat olleet melko vahvat, erityisesti ennen raskauksia. Minusta on ihanaa, kun monet ystävistäni kurkkaavat ensimmäisenä minut nähdessään, millaiset kynnet minulla on tällä kertaa J. Koristellut/lakatut kynnet siis todella ovat osa minua. En osaa itse ajatella mitään painavaa syytä, miksi minun pitäisi poistaa geelikynnet tai viilata kynteni lyhyiksi vauvan syntyessä. Olen tottunut pitkiin kynsiin ja osaa toimia niiden kanssa, sehän on vain treenaamisen tulosta, eikö. En ole raapinut lapsiani tähänkään mennessä, eikä minua pelota, että raapisin jatkossakaan. Hygieniasta pitää toki pitää huolta enemmän ja huolellisemmin kuin töpökynsien kanssa.

Monesti kuulen kysymyksiä, että millä ajalla oikein lakkaan kynsiäni, olenko joku superäiti (heh)? No en ole, todellakaan. Lakkaan kynnet ihan juuri sillä vähäisellä vapaa-ajalla, mikä minulle jää työn, lastenhoidon, kodinhoidon ja muun puhastelun jälkeen. Montaa tuntia viikossa ei siis irtoa, mutta eikös elämä ja ajankäyttö ole myös valintoja. En välitä katsoa juurikaan telkkaria, en tykkää lukea kirjoja (voi minua sivistymätöntä!) tai maata muuten vain sohvalla. Kynsien lakkaaminen ja aiheesta bloggaaminen on minulle harrastus, siinä missä vaikka juoksulenkit, golfaaminen tai maalaaminen jollekin muulle. Kysehän on siis pelkästään siitä, miten itse valitsen käyttää aikani.

Pikkulasten äitien ulkonäkö on muutenkin jännä asia. Olen kuullut joidenkin äitien valittavan, etteivät he jaksa huolehtia itsestään, käydä suihkussa, pestä tai laittaa tukkaa tai meikata. No ei ole pakko, jos ei jaksa. Joskus voi olla niinkin väsynyt, että ajatus tukanpesusta raastaa kovastikin. Itse olen pitänyt omana sääntönäni, että en lähde ovesta ulos, ellen ”näytä ihmiseltä”. Sen verran minulla on oltava aikaa. Ihmiseltä näyttäminen tarkoittaa minulle sitä, että minulla on puhtaat vaatteet, puhtaat ja harjatut hiukset (tai ainakin melkein :D) ja ripsiväriä. Monelle muulle se voi tarkoittaa jotain muuta, mutta minulle näin. Älkääkä nyt provosoituko tästä. En sano paheksuvani äitejä, jotka näyttävät näin leikkisästi sanottuna pyryharakoilta hiekkalaatikon reunalla. Jokainen itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla.


Mitäs sinä tuumaat pitkäkyntisistä äideistä?
Onko sulla mielessä jokin syy, minkä takia minun pitäisi pätkiä kynteni vauvan syntyessä?


Kommentoikaa ihmeessä :).