Juhannusjuttuja, tuttuja, huttuja...

Viikon hiljaisuus, ihan niin suuri, että jäi kommentteihinkin vastaamatta. Nyt on asia hoidettu. Tällä kertaa luvassa kulahtaneet juhannuslakkaukset, kotiäidin huimapäisiä harrastuksia ja ... tittididiiiiii!! Varpaat!

Aloitetaan niistä kulahtaneista, jotta varvasfoobikoilla on aikaa poistua tältä sivulta.

Pikaiset lakkaukset juhannusaattona: Essie Full Steam Ahead x3, water decalit päälle ja Seche Vite kuivatti. Perussettiä plus p*skat valokuvat ja viidettä päivää ränsistyvät lakkaukset. Pakko on julkaista todistusaineistoksi, että tälläkin lakalla oon lakannut :P.

Söpö lakka, siitä ei pääse mihinkään. Ylläri oli myös se, että se näytti yllättävän lämpimältä ihoani vasten, vaikka kuvittelin, ettei tää sovi mulle mitenkään.

Sitten ne varpaat, be aware!


Papu meinaili, että nämä on näytettävä maailmalle, joten tässäpä ne. Ihan ite geelasin! :)

No saa sen klikattua suuremmaksi, jos tahtoo :).

Tehdessäni mietin kyllä noin kymmenen varpaan kohdalla, että miten hemmetissä onnistuin tässä samassa hommassa (kahdesti!!) viime kesänä, kun vatsanympärys oli vähintäänkin tosiraskaana. Sitä voisi kukin treenata laittamalla paidan alle koripallon ja työntämällä keuhkot puoliksi lyttyyn. Vähemmällä pääsin tänä kesänä, mutta ei tuota ihan huvikseen siltikään tee.

Varpaat on siis kovin au naturel, kynnet ei saa olla pitkät, eikä ne saa myöskään näyttää siltä. Pieni varvasfoobikko on asunut minussakin aina, mutta nyt se on alkanut pikkuaskelin väistyä. Ehkä minä joskus heittäydyn ihan villiksi ja antaudun jalkahoitoonkin ;D (hah, sen kun näkisi, mun jalkoihin ei kosketa!! *RRRäyh!*).


Ja sitten vielä juhannushurmosta: etsi kuvasta Sannu!

Ja sieltä sitä tullaan! 

Itsensä ylittämistä vol monesko lie. Viimeisen vaijeriliu'un lähtökorkeus 14 m männyn latvuksessa ja liukumatka 230 m! Ja itse muuten kiipesin koko radan läpi! Tätä superhauskaa minulle tarjosi: ATreenalin Saimaa - seikkailupuisto.

Lihakset on tuosta rupeamasta ihan jumissa, mutta lystiä oli! Kaikista hassuinta oli tuolla vaijereissa kiikkuessani huomata, että radan korkeuteen ei kiinnittäyt juurikaan minkäänlaista huomiota. Kiipeämiseen ja esteiden ylittämiseen piti keskittyä niin satasella, että kaikki muu ympärillä oleva ikäänkuin unohtui. Sopii siis myös korkeita paikkoja kammoaville tai ainakin niille, jotka haluavat voittaa kammonsa :).


No mutta. Hyvää juhannuksen jälkeistä aikaa mussukat. Puolen vuoden päästä on joulu taas ohi ;).


Ps. Postaus ei sisällä maksettua mainostusta, vaan ihan ilmaista ^_^.