Olenkin kertonut geelikynsitaustastani jo aiemmin, mm. tässä postauksessa. Halusin jutella tästä aiheesta vielä lisää, koska se on ollut itsellä pohdinnan alla viime aikoina enemmän.
Mulla on siis päivätyö olemassa, jota teen osa-aikaisena tällä hetkellä. Loput ajastani hengailen lasteni kanssa pitkin kyliä, eli olen osittaisella hoitovapaalla. Vaikka aikaa päivätyöstä siis liikenisikin geelinkynsiharrastukselle, vie tuo elämäni toinen osio aikalailla sen lopun ajan. On siis haastellista järjestää aikaa ja jaksamista vielä geelikynsien tekemiselle. Onneksi mulla on muutama ihana ystävä, jotka on "uhrautuneet" mulle harjoituskappaleiksi, sekä mies, joka tarjoaa mahdollisuuden harrastaa :).
Kävin kurssin siis viime kesäkuussa Helsingissä. Kurssin järjesti Cesars Finland Oy, Finnish Nail Academy. Tutut kyselivät varsinkin jälkeen päin, miksi valitsin juuri kyseisen kouluttajan ja syyt olivat mulle yksinkertaiset:
- Mitään kauneusalan pohjakoulutusta ei vaadittu, vaan kurssille pääsi ihan noviisinakin.
- Geelien ja tarvikkeiden tilaaminen on helppoa ja niitä voi tilata tällainen ihan tavallinen kuluttajakin.
- Hyvät kokemukset Cesarsshopin palvelusta ja tuotteista.
- Googlettelun tulokset geelien helppokäyttöisyydestä ja hyvästä yhdisteltävyydestä. Erityisesti tykkäsin Polishaholic-bloggarin kertomuksista ja käyttökokemuksista :).
![]() |
Ne ihan ekat geelikynnet by Sannu. |
Aluksi geelaaminen tuntui kamalan vaikealta. Tai ei ehkä geelaaminen, mutta viilaaminen. Ensimmäisen kurssijakson aikana tehdyistä kynsistä oli kahden viikon kuluttua jäljellä seitsemän ja viilatessa jouduin poistamaan näistä vielä kuusi, koska ne olivat ilmaantuneet niin pahasti. Geelin viilaaminen tuntui tuskalta ja ajattelin, ettei tästä tule koskaan mitään. Sain kulumaan kahdeksan tuntia aikaan ensimmäisen huollon tekemiseen! Onneksi ystävälläni oli superhyvät kankkulihakset :D. Piristyksekseni sain kuitenkin kouluttajalta hyvät arvostelut tekemistäni kynsistä (siis siitä lopputuloksesta) ja se kannusti yrittämään uudelleen.
Kurssi maksoi tietysti rahaa ja kaikkien tarvikkeiden hankinta otti vielä toisen mokoman. Melkoinen investointi siis harrastukseen, mutta elämä on. Kaikki harrastukset maksaa.
Puolen vuoden aikana olen tehnyt 2-4 geelikynnet kuukauden aikana (eli max yhdet kynnet / vko), lukuunottamatta ensimmäistä kuukautta, jolloin ahkeroin enemmän. Aika vähän siis. Koristelujen tekeminen kiinnostaisi kovasti, mutta koska perushommatkaan ei ole vielä kovin nopealla mallilla, niin lienee syytä keskittyä ensin nopeuden opetteluun. Liian vähien kynsien tekeminen kostautuu myös siinä, etten viitsi tilata kovin paljoa erilaisia geelejä käyttööni, koska avattujen geelipurkkien säilyvyysajat eivät ole kovin pitkät. Murh.
Eilen tein ystävälleni huollon ja aikaa meni 3h 15 min. Aika pitkään siis edelleen, mutta testailimme kyllä koristeita samalla, eli varmaan 30-45 min nopeammin olisin selvinnyt perusranskiksesta. Liian pitkä aika tosin sekin.
Kynsimuotoilijan pätevyyttä voin yrittää suorittaa sitten, kun pystyn tekemään kouluttajan vaatimuksen mukaiset ja -tasoiset kynnet ranskalaisella manikyyrillä kahdessa tunnissa. Kynsien rakentaminen alusta käy minulta nopeammin, kuin huoltaminen, joten aika lähellä uskoisin jo olevani tuota kahden tunnin aikaan. Harjoitusta, harjoitusta ja tiedä vaikka ensi kesänä jo pystyisin tuohon :).
Alimpana geelinä on ohut kerron Cesarsin huoltogeeliä ja kärjissä siniturkoosia glitteriä, joka on sekoitettu pieneen määrään huoltogeeliä. Päälle laitoin Millenium-geeliä. Water decal -tarrat on laitettu Millenium-geelin alle, vaikka olisi kaiketi ollut fiksumpaa laittaa ne vasta sealing geelin alle sitten, kun kynsien muodot on viilattu. Sattaa tulla ongelmia poisviilauksessa seuraavassa huollossa X). En laittanut myöskään primeria tarrojen päälle (voisikohan sitä edes laittaa?), eli vähän arveluttaa, miten geelit mahtavat pysyä, koska tarrat ovat noin suuret. Noh, oppia ikä kaikki sitten. Onneksi on koekaniineja ;).
Näistä tuli ihan kantajansa näköiset, hän rakastaa sinistä väriä :P. Vasemman käden etu ja keskisormien kynnet jäivät vähän lyhyemmäksi kuin muut, koska kynsien omistaja toivoi, ettei niihin laitettaisi tippejä. Kolmessa kynnessä siis on tipit ja muissa vain oma kynsi geelattu.
Tämä geelikynsien opettelu on ollut kiva jatkumo kynsien lakkailemiselle. Siskoni minua rohkaisi ja alunperin ajatuksena oli, että osaisin geelata omat kynteni. Mitään erityistä syytä mulla ei siis ollut kurssin käymiseen, eli en aikonut tästä leipätyötä itselleni tehdä. Eihän sitä tosin koskaan tiedä. On ihan hauskaa, kun on joku kädentaito, jolla voi tarpeen tullen saada muutakin kuin ylähuulta leivän päälle.