Sivut

torstai 8. maaliskuuta 2012

Miniän kosto

..also known as sienivillatakki.


Tämä tarina ei liity sitten mitenkään kynsiin, mutta minuun ja anoppiini kyllä. Tarina alkaa näin:


Olin nähnyt loppukesällä jossain lehdessä kuvan ja neuleohjeen kellohelmaisesta villatakista, mutta tietenkään en enää hetkeä myöhemmin muistanut missä. Kerroin asiasta anopilleni, joka juuri jäi oloneuvokseksi vuosikymmenten työurakan jälkeen ja pitää kovasti neulomisesta. Salaa toivoin, josko saisin hänet palkattua neulomaan tuon ihanuuden itselleni. Lehteä ei löytynyt, vaikka lehtipisteet, käsityöblogit, keskustelupalstat ja kirjasto tuli koluttua läpi.


Eräänä päivänä olin ottanut töihin evääksi anopin tekemiä lihapullia, joista niin kovasti pidän. Ihmettelin, miksei lihapullat maistuneet yhtä hyviltä kuin aiemmin, mutta hyvällä ruokahalulla söin ne silti. Illalla kotona mieheni irvaili -siis suorastaan lällätti! Kuvitelkaa!- minulle syömistäni lihapullista, joihin anoppi oli piilottanut sieniä. Ja siis minähän en syö sieniä! 


Vedin ihan kaameat pultit. Suutuin ja käyttäydyin kuin mikäkin draamakuningatar. Kiukuttelin miehelleni kuin pahainen kakara, ja jos anoppi olisi ollut meillä, olisi hän taatusti kuullut kunniansa. Jep, reaktioni oli kaikessa lapsellisuudessaan...noh, liioiteltu. 


Selvennykseksi on pakko kertoa, että olin juuri anopin edellisellä kyläreissulla pyytänyt häntä tekemään meille sieni- ja kalaruokia, joita haluaisin kovasti maistella ja opetella syömään. Jos olisin tiennyt, että lihapullissa on sientä, olisin syönyt ne silti. Tai ainakin maistanut. Kiehahtaminen johtui siis siitä, että minua oli kohdeltu kuin pientä lasta, joka pitää huijata syömään kasviksia (ja reaktio oli sitten sitä, mitä tilasivat, huijarit :P) Prkl. 


Mietin kuumeisesti "kostoa" anopille ja lopulta keksin: villatakki. Älysin lopulta (harmi kun en heti aluksi...) kääntyä Huutonetin puoleen ja sieltähän se lehti löytyi ihan parilla eurolla. Seuraavan kerran kun näin anoppia, kerroin hänelle kiukkuepisodista, joka onneksi jo siinä kohtaa nauratti (ja ehkä vähän hävettikin :D) ja tuumasin, että sen siitä saa, kun syöttää miniälle salaa sieniä. Se on nyt neulottava villatakki. Ihana, huumorintajuinen anoppini vastasi: "No eihän se sitten muukaan auta."


Ja tässä tämä on, ikiomani, minulle tehty, Miniän kosto:



Mieletön, upea, leveähelmainen neuletakki, jossa on iso hiippamallinen huppu. Mustat langat löytyivät Novitan myymälästä ja fuksiansävyinen,monivärinen raitalanka piti tilata Englannista, koska sitä ei enää suomalaisista verkkokaupoista löytynyt ja jälleenmyyjätkin olivat näillä leveysasteilla vähissä.


Sain takin etukäteissynttärilahjaksi <3. Hirmuinen homma ja tuosta noin vaan se kävi, kun on puikot käsissä syntynyt ;). Itseltäni olisi mennyt kai sen 10+ vuotta, koska innostus olisi lopahtanut viimeistään puolikkaan helman kohdalla.


Hihoissa on tuollaiset leveät osat muuten myös :). Veljeni mielipide (kaikella rakkaudella kaiketi) takista oli, että voin ostaa lipun Tylypahkaan ;).




MInusta tämä on aivan ihana ja minulle todella arvokas. Käsin tehty on aina käsin tehty.


Onko Sinulla näin metkaa anoppia? :)



10 kommenttia:

  1. Ooooo aivan mielettömän kaunis, upea takki! Tarinakin oli ihan mahtava :D Voisin kuvitella reagoivani aivan samoin moiseen salasyöttämiseen :D :D

    VastaaPoista
  2. Hauska tarina! :D Anoppi ei ole toistaiseksi uskaltanut mitään vastaavaa kokeilla, oma äiti kylläkin... Sienet lasagnessa ja homejuusto punajuurilaatikossa on tän hetken pahimmat huijaukset.
    Ja miten kaunis villatakki! Oon ite (suvun ainut) intohimoinen neuloja, ja tämän mallin aion painaa korvan taakse. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihkaise, jos tarvitset ohjetta joskus, täältä löytyy :).

      Poista
  3. Upea villatakki! Ja ihana anoppi :) Mä en viitsi täällä avautua mun edesmenneestä anopista ;) Mä käyttäydyn välillä kans just noin lapsellisesti :D

    VastaaPoista
  4. On tosi ihana takki. Tahtoo samanlaisen! :)
    Itsellä anoppi ei tee mitään tuollaista, mutta omaa kyllä ihanan kieron huumorintajun.. :)

    VastaaPoista
  5. Upea takki ja upea anoppi. Ei taatusti kävele kumpaakaan vastaan ihan äkkiä:)

    VastaaPoista
  6. No on sulla ihana anoppi! Upea takki! Mulla ihan sama homma noiden sienien kanssa joten pitäisiköhän tehdä jotain vastaavaa. Anoppi kun välillä ruokaa aina tekee meille..ja tiedän että ihan varmasti niihin on sieniä piilotettu. Anoppi kun on kätevä käsistään tai niinkuuin sanot "syntynyt puikot käsissä".

    VastaaPoista
  7. Oi juma miten upea takki! Ja mikä ihana anoppi! ♥ Mun anoppi ei ole kauheasti käsityöihmisiä, mutta muuten ihana kyllä. Ja mun ihana äitini taas sitten ON käsityöihminen, pitäisköhän munkin kärttää tuollainen takki? XD

    VastaaPoista
  8. Mahtavaa! :)) Hieno takki, itsetehdyt lahjat on ihan ihan parhaita. Oma anoppini on aivan ihana antiikkiesineitä keräilevä elämäntapahippi, mainio tapaus. :D

    Heitin sulle juuri pienen haasteen viimeisimmässä päivityksessäni, check it out.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...