Kynsistudioni (lue: Törkynurkkaukseni)

En oo muistaakseni koskaan vilauttanut teille Sannun kynsistudiota. 

Kas tässä:

Meillä on kolmen makuuhuoneen koti, jossa on siis perheemme kokoon nähden auttamatta liian vähän huoneita. Tästä syystä harrastepisteeni sijaitsee makuuhuoneemme nurkassa ja samassa paikassa on kompaktisti myös mieheni "työhuone". Jep, tietotekniikkaa ja viilauspölyä samassa paketissa.

Työpöytäni on neljäsluokkalaisen itseni ostama. Säästin siihen itse rahat markan kerrallaan (1500 mk oli muuten pikkutytölle iso raha!) ja olin niin ylpeä, kun lopulta pääsin sen ostamaan. Halusin kampauspöydän, josta aukeaa kansi ja sisällä on kiemuraisin kuvioin koristeltu peili. Tuo on muuten ainoa huonekalu, joka on kulkenut mukanani kodista toiseen (nykyinen on 13. koti). Pöytä on erityisen monipuolinen yksilö, sillä se toimii kynsiharrasteiden ja tietokonehommien lisäksi myös meikkauspöytänä.

Tuolit on eriparia (valkoinen on keittiöstä lainassa, kunnes kaikki nappulat istuu ihmisten tuolissa :P) ja valaisimiakin saisi olla kaksi geelikynsiä harjoitellessa, mutta kyllä tuossa tusailee. Telkkari seinässä on hyvä ajanviete äidilleni, jos Tanssii tähtien kanssa sattuu kynsihuollon kanssa samaan aikaan :D. Pöydän takana majailee kamerajalusta sekä valoteltta (kuin myös monitoimilaite ja tietokoneen keskusyksikkö sekä niiden viilauspölyltä suojelemiseen ja peittämiseen tarkoitettu muumilakana).

 Aika siistiä hei, eiks niin?! :)

Ajattelin nyt kuitenkin näyttää myös suoraan tämän karun totuuden työpisteestäni, koska tiedän varsinkin monen ystäväni kuvittelevan, että mulla on aina paikat tiptop. No ei ole joo (vaikka niin kovasti haluaisin!).

Kas tässä:

O-M-G.

Noita vessapaperihylsyjä joku nyt ihmettelee ihan varmasti... Ihmetelkää vaan :P.

Ei lisättävää.

Miltä teidän kynsinurkkaukset näyttää? Toivottavasti ei yhtä karulta :P.

31DC13 - Day 13: Eläinkuosi

Leot, seeprat, käärmehet, 

kirahvit, suomut, perhoset.

Eläimiä on pullollaan pallo

vain paria sorttia huutaa mun kallo.

Lehmät, krokot niin on nähty, 

perhosetkin taannoin tehty,

ei auttanut muu kuin googleen tarttua,

antaa eläintietämyksen karttua.

Tälle veijarille en rotua tiedä,

vaan eipa tuo haittaa, kun en liskoja(kaan) siedä.

Eläinkuosini on siis värikäs lisko,

ollos hyvä, sinä lukijasisko (tai veli :D).

Taustalla oleva kuva on peräisin täältä:http://animalsiadmire.blogspot.fi/2011/06/colorful-lizard.html

Oliko hieno runo, oliko häh! :D

Taas pari uutta lakkaa kokeilussa näissä erityislaatuisissa liskokynsissä:
OPI Warm Me Up uudesta Mariah Carey -kokoelmasta sekä Bio Sculpture sävy 120, joka kuului tammikuisen kynsitapaamisen herkkukassiin, muttei ehtinyt sinne ajallaan. Sain siis tämän käsiini vasta hetki sitten.



OPI Warm Me up on moitteetonta OPI-laatua. Kaunis, tummanruskea lakka, jossa on ihanaa hopeista shimmeriä, joka muuttaa lakan fiiliksen viileäksi. Jääkahvia! :P

BioSculpture oli mulle entuudestaan kokeilematon lakkamerkki ja yllätti kyllä mukavasti. Lakka peitti kahdella kerroksella erinomaisesti, levittyi siististi ja tasoittui hyvin. Ainoan miinuksen antaisin järkyttävänmuotoisesta pullonkorkista. Ihme puikula.

Nimettömiin leimasin MagnoNailsin H12-laatasta tuon sievän lieron. Vähän huono lähikuva, mut onpahan nyt kuitenkin... Muissa kynsillä olevat kuviot on tehty pilkkutikulla.

Perhoset vuodelta 2011 olisi tässä.

Vakuuttaako? :)

Oli synkkä ja myrskyinen yö... (+OPI -30% alekoodi!)

...kun näin lepakon kotikadullani. En oo ennen nähnyt lepakkoa. Kaikki aiemmin näkemäni ja/tai mulle väitetyt lepakot on olleet ihan selvästi lintuja, koska lepakot on ick. Linnut ei kuitenkaan kai lentele keskellä yötä pimeässä päin katuvalojen lamppuja? 

No mutta... tästä päästään Halloween-kynsiin. Jokainen kunnon kynsibloggari (?) lakkaa edes joskus yhdet Halloween-kynnet, eiks niin. Hämähäkinseiteillä tai ilman. Minä lakkasin lepakkoja :).

Päällyslakalla (x1).

Ilman päällyslakkaa.

OPI Alcatraz...Rocks on ihan huikea lakka. Sitä ei todellakaan suitsuteta suotta blogeissa ja olen itsekin sitä mieltä, että jos pitäisi tyytyä vain yhteen tekstuurilakkaan, niin suosittelisin ehdottomasti hankkimaan tämän. Hiekkapintaa enemmän itseäni kiinnosti kuitenkin se, miltä tämä lakka näyttää kiiltävän päällyslakan kanssa. Vielä huikeammalta!!

Lepakkokynnet on tehty näin:

1. Lakkasin OPI Alcatraz... Rocks* -lakkaa kaksi kerrosta (muista aluslakka luonnonkynsiin). Tekstuurilakan kuivumiseen pitää varata hetki kauemmin aikaa.

2. Leikkasin paperista täysikuulle sabluunan ja asetin sen kynnelle (pidin naapurisormilla sitä paikallaan) ja töpöttelin meikkisienen palalla valkoista OPI Alpine Snow* -lakkaa. Pyöreän sabluunan saa tehtyä kätevästi myös rei'ittimellä, mutta minun kynsiini kuusta olisi tullut liian pieni.

3. Samalla valkoisella töpöttelin myös pilviä/usvaa muihin kynsiin, mutta käytin keittiösienen palaa, koska en halunut niin tiheää jälkeä.

4. Vielä kerran töpöttelyä: harmaata OPI French Quarter for Your Thoughts* -lakkaa tekemään usvasta ja kuusta vähän hämyisemmän ja synkemmän sävyisiä.

5. Leimasin BM-213 -laatasta lepakkokuvioita kynsille. Testasin samalla OPI Black Onyx -lakan toimivuutta leimaamiseen, mutta lakka ei ollut tarpeeksi pigmenttistä siihen tarkoitukseen. Leimasi ihan jees, mutta lepakoista tuli ennemminkin tumman harmaat, kuin mustat. Jouduin turvautumaan Konadin mustaan lepakkoja varten.

6. Lisäsin vielä ihan lopuksi päällyslakan, mutta sen voi jättää laittamatta, jos haluaa jättää tekstuuripinnan näkyviin. Yhdellä päällyslakkakerroksella pinta ei tasoittunut täysin.

Seuraavissa kuvissa näkyy hyvin päällyslakan vaikutus tähän lakkaukseen. Upeasti tulee syvyyttä, värit kirkastuu, kimallus lisääntyy ja lepakotkin melkein herää henkiin :).

Näistä tuli minun mielestäni tosi hirweeet ja kauheet, niin kuin Halloweeniin vähän kuuluukin :). Lakkaus oli helppo toteuttaa, ja lepakot olisi näppärä tehdä myös pienellä dotting toolilla, jos varusteista ei löydy sopivaa laattaa. Onnistuneet kynnet kaikkinensa, me likes!

Ja sitten vielä Halloweenin kunniaksi mahtava alekoodi!

Kauneudenkauppa.fi tarjoaa blogini lukijoille -30% alennuksen kaikista normaalihintaisista OPI-kynsilakoista sekä OPI-iPhone-kännykkäkuorista! 

Alekoodi on voimassa 15.11.2013 saakka ja saat alennuksen lisäämällä ostoskorissa alekoodin sille varattuun paikkaan. Toimituskulut alle 60 € tilauksille on 5,90 €, suuremmat tilaukset toimituskuluitta. Alekoodi on sannails. 
Ei muuta kuin lakkaostoksille: www.kauneudenkauppa.fi :).




Ps. Näiden kynsien inspiskuva löytyy Pretty Purple Polish -blogista!

*Olen saanut kolme kuvissa näkyvää OPI-kynsilakkaa yhteistyöpostausta varten Kauneudenkauppa.fi:stä. Linkit on ihan vaan teitä varten :).

31DC13 - Day 12: Raitojaviivoja

Vaakaraidat ois ollut niin rok, mut kun mulla ei oo leimauslaattaa, josta olisin kuvion saanut, eikä hermo/aika/jaksu riittänyt kymmenen sormen teippaamiseen, päädyin tekemään summamutikkaraitoja. Keräsin pöydällä nököttävään lakkapurkkiin laatikosta kaikki lakat, joilla en oo koskaan syystä tai toisesta lakannut ja pöyristyin nähdessäni täyden purkin. Mulla ei pitänyt siis olla kuin pari testaamatonta! Tunnustan siis, että tuli kiire saada lakat pois purkista ja siitä tämäkin lakkaus, jossa ei allekirjoittaneen mielestä ole taaskaan päätä, eikä häntää (tai no jonkun häntiä noissa taitaa kyllä olla useitakin :P).

Koska en saanut käsiini Zoyan Godivaa messuilta (hylly tyhjänä), käytin oikeuden ostaa masennuskorvikkeen koti-Kicksistä: Kicks Sugar Lacquer sävyssä Sugar Cane. Uskoisinpa vielä, että tää on sävynä mulle parempi, joskin vähemmän kimaltavampi.

Pullon korkki on ihanan ylellinen tuplakorkki, niin kuin Chanel, Dior ja Butter London -lakoissa.

Tumma, vähän likaisensävyinen, pinkki lakka on ensimmäinen Ciaté Paint Pots -lakkani. Sen sävy on Plastic Fantastic. Tämän ostin myös messuilta ihan kokeilumielessä. Hämmennyin kovasti siitä, miten nopeasti tämä kului geelikynsien kärjistä pois ja töissä sain valkoisiin papereihin aikaan punaisia viivoja, joista pystyi kätevästi seuraamaan, mihin kaikkialle oon koskenut :D.

Ciaté-lakat ovat 5 free -lakkoja, eli näissä ei ole formaldehydin, DBP:n ja tolueenin lisäksi myöskään Kamferia eikä formaldehydi-hartsia, jolle herkimmät formaldehydiallergikot saattavat myös reagoida. Esim OPI-lakoissa tuota hartsia on. Ciatén pullo on myös söpöydessä vertaansa vailla tuon rusetin takia :).

Ja nuo raidat. Tai pikemminkin viivat. No ne nyt taas vaan on. Jonkun häntiä.

Vuoden 2011 version näette tässä: Burberry-kynnet.

31 Day Challenge 2011 Day 12: Stripes

Aviomies kynsibloggaajana -haaste

Anniina Tiny Nail Design -blogista laittoi liikkeelle hauskan haasteen: Aviomies kynsibloggaajana. Heitin Anniinan haasteen omalle armaalleni ja hetken kummasteltuaan Jannen postausta, hän päätti ottaa haasteen vastaan:


Sannun aviomies kynsibloggajana

Nyt tuli kyllä kaikkein typerin haaste, johon minut on ikinä haastettu. Jopa niin typerä, että sitä voi ajatella hulluksi haasteeksi. Ja jos taas johonkin haasteisiin otan osaa, niin ne on hulluja, eli kappas vain, tässä sitä kynsiplogia huomaan kirjoittavani.

Ihan aluksi kurkistin rouvan laatikoihin, jotta mistäköhän sitä aloittaisi. En ikinä ollut ajatellutkaan, miten paljon sitä purkkia siellä laatikoissa olisi. Laskeskelin päissäni, että jos jokaista väriä ja purkkia tutkiskelen 30 sek per tuote, niin jo pelkkä tuotteisiin tutustuminen veisi vuorokauden. Eli jotakin muuta on keksittävä...

Halusin jotakin käytännöllistä eli auton keula kohti K-Rautaa.

Yksi idea oli tehdä viilusta, eli oikein ohuesta puusta kynnen muotoiset elementit, joihin olisi saanut puun syyt hyvin näkyviin. Pintaa olisi voinut vähän jopa liekittää tai sitten vain hioa syiden mukaisesti. Se olisi ollut ekoteko :).
Päätin kuitenkin lähteä käytännöllisyys edellä, puukynnet odottakoon vielä.

Siispä kynnet, joilla saa jotakin aikaseksi, ei pelkkä koriste. 
Hiomapinnalle voisi olla käyttöä, mutta mistä siihen kynnen päälle pinnoite, jonka rakenne on tarpeeksi kova ja kestävä, jotta sillä voisi jotakin tehdä? Ei löytynyt, mutta löysin itseni hiomapaperiosastolta. Niistähän saa hyvät pinnoitteet eli ei muuta kuin arkit matkaan ja kotiin askartelemaan.

Ei mitään hajua, miten saan oikean kokoiset palat, joten otin leivinpaperia ja sen asettelin kynnen päälle ja piirsin siihen kynnen muodon. Nyt tietysti piti olla tarkkana, mikä on pintapuoli... Tästä sitten leikkasin, piirsin ja leikkasin ja niin oli hiomapaperin palaset valmiita. Sitten liimaamaan. Käytin Bostikin kaksikomponenttiliimaa, joka on hiukan joustavarakenteinen eli lopputuloksesta ei tule yhtä luuta vaan hieman elastinen. 

Ta-daa, siinä ne sitten on :).

Bloggaajan kommentit

Olipa lystiä tarkastella, kun iso mies askartelee kynnenpäällisiä :D. Kun heitin haasteen, olin ihan varma, ettei mies koskekaan lakkapulloon, vaan keksii jotain ihan muuta. Hänen mielestään kun asiat pitää tehdä aina "vähä toisel viisii". Oikeassa siis olin. 

Hiekkapaperi löytyi kotiosoitteeseemme jo seuraavana päivänä (syyskuun alkupuolta) ja askartelut suoritettiin samana päivänä. Keittiön lattialle ilmestyi ensin pakki. Ei Sannun kynsikoristepakki, vaan ihan oikea työkalupakki!

Sitten tehtiin prototyyppi.

Leivinpaperista tuli hyvät muotit...

... ja jokainen kynsi sai omansa.

...mutta eniten minua hämmästytti tuo työkaluarsenaali. En olisi uskonut, että kynsibloggaamisessa tarvitaan puukkoa ja ja ja... tuota... muita työkaluja ;).

Lopputuotteen näittekin jo heti ensimmäisessä kuvassa. Sanoisin, että mieheni suoriutui hommasta kerrassaan loistavasti. Postauksen tekeminen tosin vaati huolellista ja pitkällistä, kuukauden kestävää suunnittelua (yeah, right.), mut sitä ei lasketa. Kynsiposeerauksesta sen sijaan annan täydet kekseliäisyyspisteet! :D

Moon niin ylpee mun miehestä :).



Ps. Jos haluat haastaa sen toisen puoliskosi mukaan, niin säännöt löytyy Tiny Nail Design -blogista, tästä postauksesta. 

31DC13 - Day 11: Pilkkuja

Sannu taas oikoo omia teitään. Polka dot -kuosiksi väittäisin yksiväristä pohjaa, jossa on symmetrisesti samansuuruisia palloja. Pallukoita kun oon tehnyt aiemminkin, päätin tehdä tällä kertaa helminauhoja. Pilkkuja kun pilkkuja.

OPI Don't Pretzel My Buttons pääsi kakkoskierrokselle testiin ensimmäisen hämmennyksen jälkeen. Tällä kertaa fiilis meikkivoiteen levittämisestä kynsille oli tiessään, luojan kiitos. Edelleen tosin pähkään tuon sävyn kanssa, onko se kuitenkin liikaa kylmään taittava minun iholleni. Lakkaa kynsillä kaksi kerrosta.

Pilkut tein pilkkutikulla ja lakkoina käytin kolmea OPI Suede-lakkaa:
You Don't Know Jacques! Suede, Lincoln Park After Dark Suede sekä We'll Always Have Paris Suede. Suedet ovat siis lakkoja, jotka kuivuessaan jättävät mokkanahkamaisen mattapinnan.

Pienimmistä pilkuista tuli muotopuolia, koska pari kertaa maahan kärki edellä pudonnut, pikkupäinen pilkkutikku luovutti ja pudotti kärkipallon heti alkutekijöissä. Gnnhh. Johan selvisi, miksi piti messuilta saada uusi tikku.

Nämäkään kynnet ei saaneet hurraa-huutoja lakkaajaltaan, jota ei näköjään tällä erää miellytä mikään. Ihan jees joo, mut taas puuttuu se jokin. Se tuijotus-tekijä.

Kahden vuoden takaa kaivoin tällaiset söpöset:

31 Day Challenge 2011 Day 11, Polka Dots

Näitä vanhempia tekeleitä katsellessa tulee väkisin sellainen olo, et oonkohan minä vähän taantunut näissä hommissa vai väkerrysinto vain lopahtanut? Ei oikein odotusten ylittäminen nyt onnistu :P.

Erilainen I Love Me -messupostaus (+OPI-vauvan voittaja)

Messukeskuksen narikan luona klo 13.30 aikaan lauantaina, minulle täysin tuntematon nuori nainen koputti olkapäähäni. Käännyin katsomaan ja nainen hymyili minulle iloisena. "Hei anteeksi, sulla on tosi upean väriset hiukset." Hymyilin aurinkoisesti takaisin ja vastasin ehkä vähän hämmentyneenäkin" Oi kiitos!" Nainen poistui hyväntulisena ja minä jäin hymy huulillani seisomaan paikalleni ja katselin hänen jälkeensä. Perikarjalaiseen tapaanhan olisi kuulunut vastata vaikkapa: "Elä viiti, nää on iha likasetkin" tai "Joopajoo, kauhee juurikasvu". Kas kun kohteliaisuuksia ei osata ottaa vastaan. Vaan minäpä osasin (kun ei ollut edes likainen tukka ja just värjättykin!) ja nautin :). 



Juttelin matkassa olleen siskoni kanssa asiasta ja tulimme siihen tulokseen, että tuikituntemattomienkin ihmisten päivää on ihana piristää tällaisilla pienillä kehaisuilla, koska niillä todella saattaa olla arvokaskin vaikutus. Minun loppupäiväni oli sinetöity mahtavaksi tuon tukkakehun jälkeen. Kiitos Sinulle, jos ikinä satut lukemaan tätä kirjoitusta.

Tämä tapaus oli siis ehdottomasti I Love Me -messujen parasta antia minulle. Lähti sieltä muutama lakkakin mukaan sekä pensseliä ja pilkkutikkua ja luonnonkosmetiikkaa, eikä messuissa siis valittamista ollut (tai en ainakaan valita tässä :P). :)

Iltapäivän pikainen pyörähdys Stockmannilla oli antoisa, kun jo aamusta Hullujen Päivien verkosta kärkkymäni neuletakki löytyikin kaupan rekistä. Nyt mulla on musta Cozy ja pinkille, tukanväriini sopimattomalle, pitää etsiä uusi koti :).

Tähän loppuun vielä kerron, että valitsin OPI-minilakan saajaksi nimimerkin mevid. Kauhean vaikea oli valita ja meinasin jo hannata ja arpoa.  Mevid kertoi kaipaavansa I'm Not a Waitress -lakkaa siskonsa häihin ja koska häät on ihaninta, matkatkoon lakka mevidin kynsille :). 

Laitan sulle sähköpostia vielä tänään, vastaathan kolmen päivän kuluessa. Pikku-OPIn lahjoitti Kauneudenkauppa.fi (postaus täällä).

OPI-vauva pääsee uuteen kotiin ^_^.

Ja ihanihan lopuksi: haastan teistä jokaisen antamaan positiivista palautetta jollekin kanssakulkijalle ainakin kerran päivässä. Blogikommentointia ei lasketa ;). Kerro kommenttiboksissa, ketä kehuit tänään :).

31DC13 - Day 10: Liukuväri

Niin paljon ois asiaa ja kynsiä ja kuvia ja geelejä ja ostoksia. Oottakaas vaan, kun (jos?) joskus saan tuon kaiken postauksiksi saakka, niin kylvette Sannuilussa monta päivää :P.

Päivä kymppi, liukuväriä pukkaa. Niin hempeää, että itseänikin ällötti. Outoa kerrassaan sanoa, että näinkin vaaleanpunainen juttu, ei ollu yhtään mun juttu. Ihan pakko on muuten myös pahoitella korppunäppejäni, joiden kanssa olen jo ihan pulassa. Hanskat kädessä puoliyötä ja rasvatuubit siellä ja täällä ja lopputulema on edelleen sama: mikrokuituliina pysyy kädessä, vaikken pidä kiinni. Näppärää :/. 

Pohjalla OPI My Very First Knockwurst (x1) ja liukuväri töpötelty edellisellä sekä OPI Sparrow Me the Drama -lakalla. Käytin kostutettua meikkisientä ja liu'usta tuli ihan jees. Päälle lakkasin vielä NfuOh #39 lastulakalla, koska tuo ressukka on niin vähällä käytöllä. Oikeuksiinhan se ei missään nimessä päässyt nin vaalean lakan päällä, mutta tulipahan käytettyä. En kyllä edelleenkään tiedä, onko 39 hot vai not. Lastut on muuten jees, mut en tykkää noista kuoppaisen näköisistä (ks. keskisormen kynsi).

Edelliskertaiset liukuväripäivän kynnet ovat olleet ilmestymisestään saakka koko ajan kärkipäässä (tänään sijalla 2.) luetuimpien postausteni listalla. Niihin on myös linkitetty monista blogeista, kiitos vaan :). Postauksen kyseessä olevasta ekasta Ombre-manikyyristäni voit kurkata täältä ja kuva tulee tässä:

Hirveen kivat, vaikka itse leuhkinkin. Rökäletappio tämänvuotisille.

31DC13 - Day 9: sateenkaarikynnet

Matka jatkuu :). Pahoin panikoimani sateenkaarikynnet, joista tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan hirmuisen kivat! Olin ihan varma, ettei sateenkaaren väreillä voi lakata kynsiä, jotka olisi kutakuinkin minun pirtaani käyvät ja työuskottavat. Mutta kas. Voipas.

Idea lakkaukseen on otettu The Nailasaurus -blogin ohjepostauksesta, joskin käänsin raidat kynnen tyvestä kärkeen ja lakkasin kynnelle yhden viivan per väri aina kerrallaan. En osannut arvioida, millaisen tilan sateenkaaren värit vie.

Ohuiden (sanotaanko tuo noin?) raitojen tekeminen olikin yllättävän vaikeaa, mutta ihan ok selvisin, jos ei noita vapisevia viivoja lasketa ;). Pensselinä mulla oli ihana Mereneidin Finesse, jonka ostin juuri tällaista pientä pipertämistä varten. On ollut toimiva ja jo monissa kynsissä käytetty. Kynnen pinnalla siis geeli sekä raitojen päällä päällyslakka.

Lakat vasemmalta oikealle:

1. Color Club Ms. Socialite
2. Essie Avenue Maintain
3. IsaDora Marzipan
4. SpaRitual Mellow
5. China Glaze Peachy Keen
6. Kicks Make Up Cha Cha Red

Edelliset sateenkaarikynnet oli ne järkyttävä fiasko. Noh, ainakin mun mielestä. Tässä näette minikuvan niissä "paremmista" ja sen toisen voitte käydä kurkkaamassa täältä.

31 Day Challenge 2011 Day 9, Rainbow nails

Mikä ihmeen OPI? + mini giveaway

Useamman kerran olen havahtunut miettimästä, mistä ihmeestä lyhenne OPI tulee. Useimmiten oon ollut saunassa (kaiketi ainoa paikka, jossa mulla on aikaa ajatella?), joten netti ei ole ollut saatavilla ja sittemmin asia on taas unohtunut.

Tällä kertaa muistin asian vielä suihkun jälkeenkin (huuhtelin hoitoaineita tukasta ja hoin ääneen "opiopiopiopi" :D) ja aloitin jälleen googlettelun. Ajatelkaa, mitä me ollaankaan tehty ennen internettiä! Mentiin huomenna kirjastoon etsimään (vähintään vuoden vanhaa) tietoa :D.

Tässä teille pähkinänkuoressa OPI Products Inc.

Kiss Me on My Tulips sekä Dim Sum Plum

OPI perustettiin vuonna 1981, samana vuonna kuin eräs Sannu syntyi. Nuoria ja nättejä ollaan edelleen molemmat, minä ja OPI ;). OPI-tuotteita valmistetaan North Hollywoodissa, Kaliforniassa ja OPI-lyhenne tuli alunperin sanoista Odontorium Products Inc. 

Omistaja George Schaeffer sai kumppanikseen Suzi Weiss-Fischmannin, jonka etunimen OPI-fanit tunnistavat monesta lakkasävyn nimestä. Oma suosikkini on Pedal Faster Suzi!
Suzi toimii yrityksen varatoimitusjohtajana sekä taiteellisena johtajana. OPI valmisti aluksi vain tekohampaita (..niin nuoria ja nättejä ;D), mutta laajensi alueensa pian rakennekynsiin, koska kynsiteknikot käyttivät samaa akryyliä kynsien rakentamiseen. Golden opportunity, kuten sanottu. 

The Impossible

Tekohampaiden valmistaminen ja myynti lakkautettiin pian kokonaan akryylikynsivalmisteiden tieltä ja vuonna 1989 OPI laajensi kynsilakkojen valmistamiseen. Samalla yrityksen nimi muutettiin ja syntyi OPI Products Inc.

Vuonna 2007 OPI muokkasi kynsilakojen ainesosia turvallisemmaksi ja lakoista poistuivat formaldehydi, DPB sekä tolueeni.

Crown Me Already! sekä Pirouette My Whistle

OPI on tunnettu elokuvien ja huippuartistien nimiä kantavista lakkakokoelmista, mutta erityistä on yrityksen harjoittama hyväntekeväisyys, mm. rintasyöpätietoisuutta lisäävä lakkakokoelma Pink of Hearts. Uusimpia lanseerauksia brändin vahvistamisessa ja tuotevalikoiman laajentamisessa ovat yhteistyö My Case Couturen kanssa,  josta syntyi upeat OPI iPhone-suojakuoret, sekä joulumarkkinoille tähtäävä yhteistyö Electroluxin kanssa, jonka lopputuotteena ovat kynsilakkasävyihin mätsäävät ErgoRapido-pölynimurit. Mahtavia ajatuksia vahvistaa brändiä, sanoisin. Tässä yksi syy, miksi OPI on mielestäni edelläkävijä.

Kerroin taannoisessa postauksessani, että sain omat OPI-kännykkäkuoreni Kauneudenkaupasta. Kuorien mukana tuli myös minipullo OPI I'm Not Really a Waitress -lakkaa, jonka haluaisin nyt antaa teistä jollekin. Pullo on miniversio, eli siis 3,75 ml-kokoinen ja aika pikkuriikkinen, mutta antaa varmasti osviittaa siitä miten ihania OPI-lakat ovatkaan käytössä :).

Jos siis haluat tuon söpön minin itsellesi, jätä tähän postaukseen kommentti, miksi haluaisit pullon omaksesi. Lisää myös meiliosoitteesi, niin saan sinuun yhteyden, jos voitat. En arvo pulloa, vaan valikoin mieluisimman kommentin :). Lähetän pullon vain Suomeen. Osallistumisaikaa ensi sunnuntaihin 13.10. klo 23.59 saakka.




Lähteet:
http://www.opi.com
http://en.wikipedia.org/wiki/OPI_Products
http://www.kauneudenkauppa.fi/epages/kauneuden.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/20130604-11092-223142-1/Categories/Tuotemerkit/OPI

31DC13 - Day 8: Metallihohtoa

Mustaa, sinistä ja viihdyin. Erikoista, mutta totta. Se on jännä ilmiö tuo oma lakkamaku, kun voi seurata sen muuttumista ja erityisesti kasvamista. Samaa kasvamista huomaan myös tapahtuneen lakkojen laadun tarkkailemisessa.

Ei aikaakaan, kun vielä sanoin, että kelpuutan lähes minkä laatuisen lakan tahansa, koska en osaa ajatella ns. syitä ja seurauksia. Jos vauva itkee yöllä ja huomenna huomaan, että kas onkin hammas puhjennut, en muista yhdistää sitä edellisöiseen itkuun. Vauvat kun nyt silloin tällöin itkee. Jos ymmärrätte pointtini :P. Lakka kuin lakka, mukamas.

Haasteen 8. päivä tuo tullessaan metallihohtoa:

Naku puolikuumanikyyri, eli puolikuu on siis paljas, vailla värilakkaa. Loppuosa kynnestä on lakattu Essie Licoricella, joka kertakaikkiaan on paras musta.  Kaverina mulla on tällä hetkellä sille China Glaze Liquid Leather sekä OPI Black Onyx. Essie pesee nämä pigmenttisyydellään 6-0: sitä riittää todellakin vain yksi kerros! Licorice on muuten todella hyvä myös leimauskäytössä ja se on helppo putsata sormilta ja kynsinauhoilta (ainakin jos verrokkina on Konadin musta..*hrrrrr*).

Leimat on Lealac B -laatasta ja lakkoina käytin Color Club Hot Like Lava sekä Depend 247. Sudin molempia lakkoja vierekkäin laatalle ja hämmensin pilkkutikulla rajaa ihan reippaalla kädellä. Sillä konstilla toivoin saavani vähän liukuväriefektiä tuohon leimaan. Näin lähikuvasta katsottuna tuo näyttääkin ihan kivan epämääräiseltä tuo raja, mutta luonnossa liukuvärimäisyys ei erottunut noin selvästi. Tällä kertaa voi siis sanoa, että kynnet oli kaukaa kamalammat ;D. Nooh, kamalat nää ei ollut mun silmään ollenkaan, vaan melkolailla onnistuneet. Jaksoin katsella näitä neljä päivää!

Parin vuoden takaa löytyy kulttilakka China Glaze Millennium. Taitaa olla ainakin Hard to Find (htf) -sarjaa jo tätä nykyä. EBayssa näyttää olevan tarjolla reilun 40 € hintaan, jos joku haluaa itselleen ;P.

31 Day Challenge 2011 Day 8, Metallic Nails

Näillä jatketaan. Seuraavaksi vuorossa sateenkaarikynnet, joka oli edelliskerralla fiasko. Voin nyt jo paljastaa, että tällä kertaa onnistuin paremmin, vaikka jännitti pirusti ;).