Mavala. Voi mavala. Tuo lakkojen lakka, pullo suoraan 60-luvulta. Ne oli Mavala-pulloja, jotka seisoivat hiljaa äidin kampauspöydän kaapissa (no hei, kyseessä oli siinä kohtaa jo 80-luku :P) odottaen äidin lupaa valita se ihanin vaaleanpunainen lakka, jotta äiti voisi lakata kynteni.
Minun laatikossani on aina ollut muutama pullo Mavalaa, mutta jostain syystä nuo rumat lakkapullopoloiset ovat jääneet isompien, hienompien ja parempien jalkoihin.
Ystäväni muisti minua syntymäpäivänäni taannoin ja toi minulle kaksi pulloa Mavala-kynsilakkaa. Ihana yllätys! Monikaan ei uskalla tuoda mulle lakkoja... noh, arvattavasta syystä, joten lahja oli siinäkin mielessä oikein mieluinen. Tässäpä siis in action: Mavala 297 Magic.
Joku voisi kyllä vihjaista Mavalalle, että pieni uudistuminen tuon pullon suhteen voisi olla paikallaan. Retrouden piikkiinkään ei kannata laittaa, koska pullo on ihan totta ruma. Korkista on vähän kehno saada mukavaa ja pitävää otetta ja sutikin on aika pieni. Hyvin sillä kyllä kuitenkin lakkasi, koska Magic oli oikein kelvollista ja nopeastikuivuvaa sorttia. Pisteet siitä ehdottomasti.
Erinomaisinta tässä lakassa oli kuitenkin se, että se on ihan hirmuisen kaunis. Hento, pastellinen persikkalakka, jossa on hienoa shimmeriä joukossa. Shimmer vieläpä erottui kynnellä ja kaksi kerrosta riitti peittämään pidemmänkin kynnen. Tässä alemmassa kuvassa sävy on melko totuudenmukainen.
Laitoin päälle jo kuopatusta, suomalaisesta kynsitarvikeverkkokaupasta Adeninasta ostamani siirtokuvat. Mistä muuten saa kivoja siirtokuvia, kun Adeninaa ei enää ole? Kannattaisin niin mielelläni kotimaisia yrityksiä, jos vain mahdollista.
No mutta. Pointsit Mavalalle (muusta paitsi tuosta susirumasta pullosta), kiitokset ystävälleni M:lle ja rohkeutta teille muillekin lahjomiseeni kynsilakoilla ;).
