Sannu who?

Niin vierähti lähes vuosi elämästäni täysin ilman bloggaamista. Mietin jo moneen kertaan, että suljen koko blogin, koska olin varma, etten koskaan enää istu sen ääreen. Niinpä vaan istun tässä ja katselen kuvaa kynsistäni.


Hei, olen Sannu! o/

Olen kolmen lapsen äiti ja parhaan mieheni vaimo. Vietimme juuri 10-vuotishääpäivää. Tykkään pitkistä kynsistä, korkkareista, letittämisestä, Minna Parikasta, kissoista, tanssimisesta ja juoksemisesta. Olen bloggaillut joskus ahkerastikin ja SanNails-blogini on jo 5-vuotias. Hauska tavata taas :).

Tunnustan olevani ihan täysin pihalla koko kynsitaideskenestä. En tiedä mitään uusista kokoelmista tai merkeistä, koristelutyyleistä saati trendeistä. Se ei juuri nyt vaan tunnu itseäni edes haittaavan, koska laatikoissa pullistelee parisataa lakkaa, jotka haluaisin jonain päivänä saada tyhjiksi. Ruuhkavuodet vaan yrittää vastustella tässä urakassa todenteolla.

Ja että mitäkö kuuluu kynsille? Ne on olleet geelatut paria pientä hairahdusta lukuun ottamatta koko ajan. Pääsääntöisesti oon pitänyt perusranskiksia (ullatuus!), mutta välillä on ollut väriäkin. Tällä hetkellä kynsissäni on hyvin ohut geelaus, jonka tarkoituksena on vahvistaa, estää käpristyminen ja vääntyily ja luoda napakka alusta lakkaukselle.

Lakkasin tällä kertaa kynsille puolikuumanikyyrin, jossa puolikuun tilalla onkin tuollainen kolmio (varmaan tällekin on oma nimensä..?). Lakkoina vanhat, ihanat OPI Sparrow Me The Drama sekä My Very First Knockwurst. Leimaukset ei oikein ottaneet onnistuakseen nätisti, oli taas kuu väärässä asennossa varmaan. Testasin Essencen musta leimauslakkaa, mutta ei siitä ollut Essien Licoricen päihittäjäksi. 

Hiljaisuusputki on nyt rikottu ja kovasti toivon, että innostuisin taas. Katsotaan, miten Sannun käy :).