Mulle kuuluu ihan hyvää

Hei armaani, en ole teitä unohtanut. Kaipaan teitä kovasti.

Valitettavasti en voi vielä(kään) hehkuttaa, että kynsimasis olisi onnellisesti ohi ja intohimo lakkaamiseen palannut. Klassisella ranskalaisella manikyyrillä mennään ja lakkapullojen pyöritteleminen käsissä on ihanaa, mutta jostain syystä pullot ei aukea. Olin jo hetki sitten huolissani, että oliko tämä nyt tässä, kun huomasin harkitsevani ihanien lakka-aarteideni poismyymistä. Onneksi ystäväni järkeili mulle, että harrastuksessa kuin harrastuksessa tulee näitä notkahduksia, kun ei vain huvittaisi enää jatkaa. Syvin oja tämä nyt onkin, bloggaukseni aikana siis, mutta luotan se kipinän elävän vielä tuolla jossain.

Mulle kuuluu muuten tosi hyvää. Oon innostunut sisustamaan meidän kotia vihdoinkin! Uusien tapettien valitseminen sisustussuunnittelijaystäväni avustuksella on ollut mukavaa puuhaa. Lasten hauskat vaatteet on toinen innostukseni kohde, johon kuluu kyllä blogien lukemisen sijaan enin osa nettiajastani. Lapset ovat nyt aika veikeässä iässä kaikki ja heidän kanssaan tulee vietettyä paljon aikaa. Aloitin myös uuden (toisen) tanssiharrastuksen ja lisäksi työpaikalla on elelty muutoksen tuulia, joten onhan tässä tosiaan ollut muutakin mielessä, kuin kynsien lakkaaminen.

Tyttölasteni iloksi lakkailin kuitenkin parit kynnet, kun heistä oli niin hauskaa, kun äidin kynnet mätsäsivät heidän vaatteisiinsa. Ekana pandakynnet, joissa lakkoina OPI Don't Pretzel My Buttons sekä Mermaid's Tears. Panda maalattu mustalla Oumaxi-akryylimaalilla ja Mereneidin loistavalla Finesse-siveltimellä.

Toisena sitten tiikerikuosiset kynnet, joissa lakkoina OPI Skull & Glossbones sekä Are We There Yet?. Raidat jälleen akryylimaalilla. Oranssi lakka on tosin aivan eri värinen tiikerien kanssa, mutta lähemmäs en oman lakkavarastoni kanssa päässyt :P.

Täällä sitä jatkellaan kivojen juttujen parissa. Toivottavasti lisää lakkauksia on luvassa pian. :)