Sannun kynsilakkataival (kooste)

Mietiskelin tuossa eräänä päivänä, että miten minä olen oikein päätynyt tähän kaikkine kynsilakkoineni. Päätinkin kirjoittaa tällaisen kynsilakkaelämäkerran. Tulossa paljon kuvia ja vielä enemmän tekstiä eli ota hyvä asento... tai sulje selain :P.

Ensimmäiset kynsilakkamuistoni sijoittuvat 80-luvun puolivälin tietämiin, kun olin noin 5-vuotias. Isäni ei oikein hyväksynyt kynsieni lakkaamista ja se olikin meille äidin kanssa yhteinen, kiva "salaisuus", kun sain isän työmatkojen aikaan käydä äidin pienestä kampauspöydänkaapista valitsemassa sen kauneimman vaaleanpunaisen lakan, jolla äiti sitten lakkasi kynteni. Kylläpä ne olikin kauniita pulloja, Mavalaa muistaakseni suurin osa. Punaista siellä oli vaaleanpunaisen lisäksi monessa sävyssä sekä valkoista, vähän toistakymmentä pulloa kaikkinensa.

Nämä lakat on omia vanhimpiani, ehkä noin 5v.

Yläasteen aikaan 90-luvun puolivälissä aloin lakkailemaan kynsiäni itse. Äidin varastot olivat tuolloinkin jaettua omaisuutta ja lempparini oli Lancomen hopeinen lakka. Ostin myös itselleni muutamia kynsilakkoja. Muistiin on jäänyt L'Oreal Jet Set -lakka, joka oli limenvihreä, mattapintaiseksi kuivuva. Tästä linkistä näet kuvan tuosta ihanasta oldies-pullosta (sävy ei ole sama). Lakka mätsäsi täydellisesti omenanvihreään R-Collection-anorakkiini :D. Tuolta ajalta on myös muisto siitä, kun ystäväni ihasteli hopeiseksi lakattuja kynsiäni ja kehaisi, että ne on just niin kauniit, kuin Kauniiden ja rohkeiden Macylla ;D (terkut Miialle <3! Btw Kaunarit oli sillon vielä aika tuore juttu :D). 90-luvun hankintoja oli myös ekat kynsikoristeet, mm. pimeässä hohtavat siirtokuvat, jotka esittelinkin jo aiemmin täällä.

Vaikka kynsilläni näkyi tummaa violettia ja erilaisia lakkakoostumuksiakin silloin tällöin, niin mieluisimpiin lakkoihin kuuluivat kuitenkin aina vaaleanpunaiset ja valkoiset sekä hopeat. Melko vaaleita ja huomaamattomia sävyjä ja mikä tärkeintä: shimmer- tai frostlakkoja kaikki. Oon huomannut monen kynsibloggarin kertoneen, etteivät aluksi niin pitäneet tai tunteneet omakseen cremelakkoja tai tummempia sävyjä. Itsellänikin meni juuri noin. Maku tottuu ja kasvaa iän ja kokemuksen myötä kaiketi vähän tässäkin asiassa? Ensin vaaleat shimmerit, sitten vaaleat cremet, tummat ranskikset ja lopulta tummat lakat koko kynnellä. Näin on minun kasvuni mennyt (ja kaikki muu mahtuu jonnekin väleihin :)).

Vuoteen 2010 mennessä olin lakkaillut lähinnä yksivärisiä kynsiä, klassisia ranskiksia, kaksivärisiä vinomanikyyrejä ja käyttänyt kynsitarroja. Sitten löysin monien lakkaharrastajien tuntemat suomalaiset blogit Polishaholic, Charming Nails ja Sonnela ja perheenäidin illat alkoivat kulua lakkapullojen kimpussa ja netissä surffaten. Voi jestas, mikä intohimo :). Ensimmäiset tilaukset rapakon taakse lähtivät vielä samana vuonna ja muutamakymmentä lakkapulloa kotiutui hetkessä. Tutustuin eBayn ihmeelliseen maailmaan, PayPalilla maksamiseen ja ennen kaikkea ihaniin uusiin koristelumenetelmiin.

Siskoni alkoi yllyttämään geelikynsikurssista vuoden 2011 alkupuolella ja innostuin siitä helposti itsekin, koska se tuntui mukavalta jatkumolta harrastukselleni. Piipahdin Helsingissä ja kävin varaamassa itselleni paikan Cesarsin kurssilta, jonka valintaan päädyin siksi, että tuotteet tuntuivat olevan helposti saatavilla ja kehuttuja, eikä kurssille tarvinnut mitään kauneudenhoitoalan pohjakoulutusta. Suoritin kurssin kesällä 2011 ja pätevöityminen on työn alla :).

Omat geelikynnet viime kesänä.

Kurssin jälkeen heinäkuussa 2011 perustin SanNailsin, oman blogini, jotta saisin yhteyden samanhenkisiin kynsihulluihin ja voisin esitellä jollekin kiinnostuneelle aikaansaannoksiani. Vaikka SanNails on vielä ihan pieni, vasta taapero, siitä on tullut kiva harrastus, hermojen lepopaikka lastenkasvatuksen oheen sekä iso oma minua ja erityisesti vapaa-aikaani. Niin kauan tätä jatkan, kun edellä mainitut kohdat pätevät :).

Nyt, vuonna 2013 alan olla melko kaikkiruokainen, mitä kynsilakkoihin tulee. Mieltymyksiä toki on edelleen ja jätän suosiolla ihoni sävyyn sopimattomat lakat muille, mutta muita rajoitteita ei suuremmin ole. Tummat menee ja sinisiinkin totuttelen.

Tässä ajan kuluessa olen jo kokeillut vesimarmorointia...

...sanomalehtikynsiä...

...akryylimaaleja...

...kuivakukkia ja microhelmiä...

...roiskekynsiä...

...dotting toolin käyttöä...

...leimaamista...

...ja paljon, paljon muuta. Paljon on myös kokeilematta, onneksi :). 

Lisäksi olen oppinut hieman kameran käyttöä ja nikkaroi(tutta)nut valolaatikon, jotta saisin otettua parempia kuvia.

Ei tää kuulkaas pöllömpi harrastus ole ollenkaan!


Ja tässä minä olen nyt. 
31-vuotias Sannu, kynsifriikki, kolmen lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Ikuinen prinsessa ärhäkässä, oranssissa tukassa. Kauniiden kenkien ja lastenvaatteiden rakastaja, merkkituotteiden kuolaaja, innokas (netti)kirppisten koluaja, kahden Ragdollin omistaja ja tänään niin hyväntuulinen, että ihan melkein itkettää :).