Mannekiinikäsiä taas

Uskoisin, että lähes jokainen kynsihullu etsii sitä jotain tiettyä, täydellistä sävyä. Toiselle se on pinkki ja toiselle vaikka sininen. Minulle se on nude.

Oon aikasemminkin höpötellyt termistä 'mannequin hands', jolla siis tarkoitan mallinuken käsiä, jossa kynnet on samanväriset, kuin iho. Nudet lakat on minun silmääni todella kauniita ja parit omista lempparikynsistäni ovat ColorClub Incognitolla (joka on siis tähän saakka suosikkinudeni) lakatut. Kuvat em. kynsistä voit kurkata tästä ja tästä. Kynsimiittiin lähtiessäni pyörittelin käsissäni OPI Samoan Sand -lakkaa, jonka kanssa en ole oikeastaan koskaan päässyt sinuiksi. Mietin siis, joko olisi aika laittaa tuo lakka kiertoon. Onneksi en laittanut, koska se onkin näin ihana:

Tätä lakkaa on moitittu huonosta peittävyydestä, mutta enpä nyt tiedä, olisko noin. Kolme kerrosta piti laittaa, mutta eihän se nyt ihan tolkuton määrä ole kuitenkaan. Vähemmällä olisi toki kiva päästä, mutta kiva sävy korvaa pikkuvian ;).

Incognitoon verrattuna Samoan Sand on lämpimämpi ja keltaiseen päin taittava sävy, eli jopa enemmän mannequin hands minulle, kuin Incognito.

Onko sinulla mitään tiettyä väriä, mistä etsit sitä täydellistä sävyä edelleen? :)

Tai voisitko vinkata jonkun ihanan nuden, joka peittää kahdella kerroksella?

Ps. Seuraavassa postauksessa näette, miten koristelin nämä kynnet. Olisi tullut kilsapostaus laittaa kaikki kuvat tähän :).

Tähtösiä

Miehen työpöydän laatikoiden tonkiminen (luvalla!) voi joskus osoittautua hyvinkin antoisaksi omaa kynsiharrastusta ajatellen. Sieltä löytyi tällainen erikoinen härveli, jonka kelpoisuus pääsi heti testattavaksi.

Belegwenin ja Sissin hyvien vinkkien avulla lakkailin leivinpaperin päälle pitkulaisia raitoja a england Saint George - ja Lady of the Lake -lakoilla ja annoin kuivua muutaman tunnin. Irrotin suikaleet pinsettien avulla ja rei'itin ne tuolla omituisella vekottimella.

Säiliöön kertyi vihreitä ja violetteja tähtiä :). Kovin tarkkaa jälkeä tämä leikkuri ei valitettavasti tehnyt, koska lakkasuikaleet taisivat olla hitusen liian ohuita tälle järkäleelle. Lieköhän tuo tarkoitettu paksujen pääsylippujen rei'ittämiseen vai mihin...?

Lakkasin kynsien kärkiin vinosti China Glaze White on Whitea. Asettelin vähän kostean lakan päälle tähdet ja kärkiin sipaisin China Glaze Snow Globea (mikä oli kamala virhe, koska lakan glitterit näyttivät suorastaan uppoavan aavistuksen jankkiintuneeseen White on Whiteen...yyyäk). Seche Viteä pari kerrosta niskaan ja se oli siinä. 

Myöhemmin kynsiäni ihmetellessäni totesin, että olisi pitänyt valita vaaleammat, pastelliset lakat noita tähtiä varten, mutta kun tuo uusi Saint George huusi pöydän päällä nimeäni... Tai valita jonkun muun värinen lakka kärkeen... Tai edes jättää glitterit väliin. Tai oikeastaan jättää koko kynnet tekemättä.

Tähtipuuhistanu kiinnostunut mieheni totesi lohduttavasti: "Sillee niitä ammattilaisia syntyy, kun välillä menee kokeilut pieleen ja ottaa opiksi". Niinhän se taitaa olla. Jos ei ammattilaisia, niin taitavia ainakin :). Kyllä näissä pari päivää meni, mutta se siitä sitten. Parempia on todellakin nähty :P.

Kynsilakkahullujen tapaaminen

Perjantai-iltana yhdeksänpäinen naisjoukko kokoontui lappeenrantalaiseen kotiin - mitäs muuta kuin - juttelemaan kynsilakoista <3.

Kylläpä saattoi aikuista ihmistä hauskasti jännittää, mutta reippaana tyttönä lähdin matkaan tapaamaan joukkoa täysin tuntemattomia, mutta saman kiinnostuksen kohteen jakavia tyttöjä :).

Illan ohjelmassa oli kynsilakkojen ja -tarvikkeiden ostamista, myymistä ja vaihtamista sekä tutustumista ja tietysti napostelemista. Aloitimme levittämällä lakat ja tarvikkeet sängylle ja häärimme innokkaina tutkimassa valikoimaa. Itselläni ei ollut mukana kuin muutamia lakkoja, koska olin juuri myynyt loppuvuodesta läjän pois. Kotiin jäi vielä kymmenkunta "ehkä-lakkaa", joita en vielä raaskinut laittaa kiertoon, kun en ole osannut päättää, tykkäänkö vai en. 

Vietimme iltaa Emmin luona, ja tunnustan, että kynsilakkojen vajumista ja loppumista toivova minä seisoi aika hyvän tovin Emmin kynsilakkahyllyn luona ihastelemassa noin 300 pullon kokoelmaa. Huomasin jo miettiväni, pitäisikö hommata joku kiva hylly kotiinkin (muistattehan, että olen vannottanut, etteivät kynsilakat saa minkäänlaista näkyvää aitiopaikkaa kodissani, vaan joutuvat majailemaan kynsityöpöytäni laatikossa. Tässä joutuu vielä kääntämään takkinsa, piru vie!) :D.

Pari tytöistä yllätti loppujoukon iloisesti, kun he kantoivat meille jokaiselle nimikoidun pussin täynnä kynsiharrastukseemme liittyviä aarteita. Tytöt olivat  ottaneet yhteyttä mm. verkkokauppoihin ja maahantuojiin, jotka ystävällisesti sponsoroivat harrastustamme ilmaisnäytteiden muodossa. Tältä näytti minun pussini sisältö:

Valtava kasa ihania tuotteita! :)

Konad-leimaussetti, 12 purkkia isoja (3mm?) hexagonglittereitä,
töpöttelysienisetti ja koko kynnen tarroja.

OPI-lakka maahantuojalta.

Kolme Essie-lakkaa, Ruby Wing sekä Maybelline Colorama.

Tähtikoristeita, microhelmiä, fimoja ja glitterdustia
sekä neljä erilaista geelitesteriä.

Saippuaa Lushilta.

Eniten innoissani olin Ruby Wing -lakasta, joka vaihtaa väriä auringon paisteessa. Muistatteko, kun viime kesänä kerroin saamastani DelSol-lakasta, jossa on tuo sama ominaisuus? Tästä voit kurkata postauksen aiheesta. Tykkäsin kovasti tuosta DelSolista ja siksi oon innokas kokeilemaan Ruby Wingiäkin, varsinkin, kun oon lukeut joitain heikkojakin arvosteluja näistä lakoista.

Ruby Wing Zen Garden
Maybelline Colorama 172A
OPI Unfor-Greta-Bly Blue

Essie Camera
Essie Go Overboard
Essie Action

Hienoja lakkoja kaikki ja mulle uusia sävyjä. Pari sinistäkin siedättämään minua ;).

Lahjusten lisäksi tein vielä parit vaihtarit, joista minulle jäi China Glaze Passion, a england Ascalon sekä Color Club Ultra Violet. Viimeisin on näistä mulle ihmetys, koska swatchien perusteella tämän lakan pitäisi olla violetti, eikä tuollainen tumma pinkki. No mutta, ihana se on silti, pinkkinä mulle mieluisampi ;).

Tuotekassien jälkeen siirryimme keittiöön evästämään ja juomaan iltakahvit. 

Mukava puheensorina, nauru ja iloiset silmät, uteliaat katseet ja erityisesti porukkamme kirjo ja ikähaarukka tekivät illasta ikimuistoisen ja ihanan. Kaikki niin erilaisia, mutta niin kynsihulluja <3. Terveisiä teille tytöt.


Kiitokset myös tuotekassien sisältöä kartuttaneille: OPIn ja Essien maahantuojat, CesarsShop, Mimax, Kynsikauppa.com, Inkki Pinkki,  Lush ja Mereneid. Meniköhän oikein..?



Ps. Toivon, ettei kukaan loukkaannu tytöttelystä ;).

Lakkauksenruttaajat

Lakkauksenruttaajat, nuo nurkan takana, käsilaukussa, ovenkahvassa ja pyykkikoneessa vaanivat pienet ilkimykset, jotka odottavat kärsimättöminä tilaisuutta päästä pilaamaan juuri valmistunut, kaunis lakkaus. Tapasin sen taas.

Hillityn ja tyylikkään Butter London Aston -lakkauksen kohtaloksi koitui lakkauksenruttaaja nimeltään keittiöni maustekori. Ai miksikö pitää laittaa ruokaa, kun on juuri lakannut kynnet? Niinpä.

Mikä ihme siinä onkaan, että kynsienlakkaamisen päätteeksi pitää keksiä viettää...

• pyykkipäivää
• vessanpesupäivää
• vaatehuoneen siivouspäivää
• (koko talven) lumitöidentekopäivää, rukkaset kädessä, tietty.

Tai vähintäänkin lakkaamisen jälkeen tulee...

• vessahätä ja jalassa on tiukat farkut
• tarve saada joku tietty tavara käsilaukun pohjalta
• nälkä
• tai ihan vaan sipsihimo
• vauvalta niskakakka
• uhmäikäiseltä itkupotkuraivari
• kissalta oksennus

Tai pitää...

• saada lapselle kurahousut jalkaan
• avata tölkki
• sitoa kengännauhat
• avata kirjekuori
• järjestellä kynsikoristehyrrät
• laittaa korvikset korvaan
• avata turvavyöt
• tai ihan vaan nukkua kädet tyynyn alla.

Kyllä se oli kaunis sen hetken.

Oletteko te tavanneet kynsilakanruttaajia? ;)


Ps. Suti oli kehnohko, mutta lakka oikein laadukas. Voin suositella.

(Laiha) reissusaalis + alevinkki

Käväisin Helsingissä viettämässä ostospäivää viime lauantaina. Tyttöporukalla kauppojen kiertelyä, hyvää ruokaa, skumppaa ja paljon naurua :). Ihana päivä!

Ainoa kynsiin liittyvä juttu, mitä olin ajatellut hakea testiin, oli Lushin Lemony Flutter, joka on siis blogeissa kovasti kehuskeltu kynsinauhavoide. Sain kuin sainkin ostettua tuotteen matkaani ja nyt se on ollut testikäytössä vajaan viikon. Vaikuttaisi ihan ok tuotteelta, joskin lempparini OPI Avoplex Cuticle Oil to go pitää kärkeä edelleen kirkkaasti.

Lemony flutter on raikkaan sitruunan tuoksuinen purkissa, mutta minun ihollani tuoksu muuttuu jotenkin kitkeräksi. Tehtävänsä Lemony Flutter tuntuu tekevän kohtalaisen hyvin, mutta imeytyminen on minun makuuni turhan verkkaista. Tämän purkin käytän pois, mutten usko tätä toista kertaa ostavani.

Yksi kynsilakka lähti reissussa matkaan ihan extemporee. Helsinkiläinen ystävämme kuljetti meitä pitkin ydinkeskustan sivukatuja ja päädyimme Urban A -nimiseen liikkeeseen, josta bongasin Butter London -lakkatelineen. Olin jo kävelemässä ulos, kun huomasin sen, ajatelkaas. Ja kyllä lykästi: lakat olivat -30 % alennuksessa :). Äkkiä helsinkiläiset kurkkaamaan, vieläkö sama ale on voimassa :).

Butter London -lakat on mulle aika vieras juttu. Ainoastaan jossain blogeissa olen ko. merkkiä nähnyt, enkä edes tiennyt, että näitä myydään Suomessa (ja näitähän saa vaikka mistä!)... Valitsin matkaani vain tämän yhden. Sävy on Aston ja se on punaruskeansävyinen lakka, jossa on hopeista shimmeriä. Hintaa lakalle jäi reilut 12 € (olikohan suositushinta n. 18€?).

Pullossa on jännä valekorkki päällä ja alta löytyy käteensopivampi :).

Kun kynsilakkabrändiä mainostetaan korkealaatuisena ja myrkyttömänä, niin sehän kiinnostaa jokaista kynsifriikkiä, eikö. Uskoisinpa tekeväni tuttavuutta tähän merkkiin enemmänkin :). 

Ao. kuvassa  on verrokkina OPI-sivellin (oik.). Butter Londonin sivellin on aika kapea ja harjakset on paksummat ja muovisemman tuntuiset, kuin laadukkaassa OPIssa. Suti on siis ehdottomasti halvemman oloinen, mutta toimi kuitenkin ihan kivasti.

Aston vähän liian punaisena, mutta shimmer erottuu hyvin.

Tästä voit kurkata Urban A:n nettisivuja ja lakkavalikoimaa. Liike sijaitsee osoitteessa Erottajankatu 1-3.  Kipinkapin sinne, jos Butterit kiinnostaa.

Kalansuomupitsiranskis

Ihan en oo varma, puhutaanko nyt rokkaavasta, pitsisestä, ranskalaisesta manikyyristä vai verkkokynsistä, joissa näkyy kalansuomuja. Ainakin nimetön kiilui luonnossa, kuin särkikalan kylki konsanaan :D.

Käytin sujuvasti hyväkseni geelikynsissäni olevan helmiäisvalkoisen ranskiksen ja leimasin suoraan geelin päälle. Oon aika huono vielä kohdistamaan leimoja, joten tämä oli erityisen näppärä konsti. Laitoin kynsille tippitarrat ja leimasin Konad laatasta m57 nuo ruudukot. Maalasin ArtClub-koristelulakalla mustan rajan tippitarran reunaa mukaillen ja poistin sitten tarrat. Ylimääräiset pitsit leimoista jäivät siis tarran päälle, joten säästyin putsaamiselta.

Nimettömiin lisäsin tarrat tuomaan vähän lisänäköä :).

Seche Vite ei soveltunut näiden leimojen pinnalle ollenkaan, vaan jouduin tekemään kaksi kynttä sen takia uusiksi. Uskoisin, että se johtui siitä, ettei mulla ollut ollenkaan kynsilakkaa alla. Pikakuivattavat päällyslakathan vaativat kynsilakan alleen. Konad Top Coat sen sijaan teki tehtävänsä ihan kiitettävästi, ainakin leimojen osalta. Ärsyttävän kuplivaksi se on vaan muuttunut muuten.

Kärkikulumaa on kolmessa vuorokaudessa ehtinyt aikalailla tulla (en ehtinyt reissun takia kuvata aiemmin), mutta aika kivat ranut nää on silti :).

Vai mitä oot mieltä?

Sannun kynsilakkataival (kooste)

Mietiskelin tuossa eräänä päivänä, että miten minä olen oikein päätynyt tähän kaikkine kynsilakkoineni. Päätinkin kirjoittaa tällaisen kynsilakkaelämäkerran. Tulossa paljon kuvia ja vielä enemmän tekstiä eli ota hyvä asento... tai sulje selain :P.

Ensimmäiset kynsilakkamuistoni sijoittuvat 80-luvun puolivälin tietämiin, kun olin noin 5-vuotias. Isäni ei oikein hyväksynyt kynsieni lakkaamista ja se olikin meille äidin kanssa yhteinen, kiva "salaisuus", kun sain isän työmatkojen aikaan käydä äidin pienestä kampauspöydänkaapista valitsemassa sen kauneimman vaaleanpunaisen lakan, jolla äiti sitten lakkasi kynteni. Kylläpä ne olikin kauniita pulloja, Mavalaa muistaakseni suurin osa. Punaista siellä oli vaaleanpunaisen lisäksi monessa sävyssä sekä valkoista, vähän toistakymmentä pulloa kaikkinensa.

Nämä lakat on omia vanhimpiani, ehkä noin 5v.

Yläasteen aikaan 90-luvun puolivälissä aloin lakkailemaan kynsiäni itse. Äidin varastot olivat tuolloinkin jaettua omaisuutta ja lempparini oli Lancomen hopeinen lakka. Ostin myös itselleni muutamia kynsilakkoja. Muistiin on jäänyt L'Oreal Jet Set -lakka, joka oli limenvihreä, mattapintaiseksi kuivuva. Tästä linkistä näet kuvan tuosta ihanasta oldies-pullosta (sävy ei ole sama). Lakka mätsäsi täydellisesti omenanvihreään R-Collection-anorakkiini :D. Tuolta ajalta on myös muisto siitä, kun ystäväni ihasteli hopeiseksi lakattuja kynsiäni ja kehaisi, että ne on just niin kauniit, kuin Kauniiden ja rohkeiden Macylla ;D (terkut Miialle <3! Btw Kaunarit oli sillon vielä aika tuore juttu :D). 90-luvun hankintoja oli myös ekat kynsikoristeet, mm. pimeässä hohtavat siirtokuvat, jotka esittelinkin jo aiemmin täällä.

Vaikka kynsilläni näkyi tummaa violettia ja erilaisia lakkakoostumuksiakin silloin tällöin, niin mieluisimpiin lakkoihin kuuluivat kuitenkin aina vaaleanpunaiset ja valkoiset sekä hopeat. Melko vaaleita ja huomaamattomia sävyjä ja mikä tärkeintä: shimmer- tai frostlakkoja kaikki. Oon huomannut monen kynsibloggarin kertoneen, etteivät aluksi niin pitäneet tai tunteneet omakseen cremelakkoja tai tummempia sävyjä. Itsellänikin meni juuri noin. Maku tottuu ja kasvaa iän ja kokemuksen myötä kaiketi vähän tässäkin asiassa? Ensin vaaleat shimmerit, sitten vaaleat cremet, tummat ranskikset ja lopulta tummat lakat koko kynnellä. Näin on minun kasvuni mennyt (ja kaikki muu mahtuu jonnekin väleihin :)).

Vuoteen 2010 mennessä olin lakkaillut lähinnä yksivärisiä kynsiä, klassisia ranskiksia, kaksivärisiä vinomanikyyrejä ja käyttänyt kynsitarroja. Sitten löysin monien lakkaharrastajien tuntemat suomalaiset blogit Polishaholic, Charming Nails ja Sonnela ja perheenäidin illat alkoivat kulua lakkapullojen kimpussa ja netissä surffaten. Voi jestas, mikä intohimo :). Ensimmäiset tilaukset rapakon taakse lähtivät vielä samana vuonna ja muutamakymmentä lakkapulloa kotiutui hetkessä. Tutustuin eBayn ihmeelliseen maailmaan, PayPalilla maksamiseen ja ennen kaikkea ihaniin uusiin koristelumenetelmiin.

Siskoni alkoi yllyttämään geelikynsikurssista vuoden 2011 alkupuolella ja innostuin siitä helposti itsekin, koska se tuntui mukavalta jatkumolta harrastukselleni. Piipahdin Helsingissä ja kävin varaamassa itselleni paikan Cesarsin kurssilta, jonka valintaan päädyin siksi, että tuotteet tuntuivat olevan helposti saatavilla ja kehuttuja, eikä kurssille tarvinnut mitään kauneudenhoitoalan pohjakoulutusta. Suoritin kurssin kesällä 2011 ja pätevöityminen on työn alla :).

Omat geelikynnet viime kesänä.

Kurssin jälkeen heinäkuussa 2011 perustin SanNailsin, oman blogini, jotta saisin yhteyden samanhenkisiin kynsihulluihin ja voisin esitellä jollekin kiinnostuneelle aikaansaannoksiani. Vaikka SanNails on vielä ihan pieni, vasta taapero, siitä on tullut kiva harrastus, hermojen lepopaikka lastenkasvatuksen oheen sekä iso oma minua ja erityisesti vapaa-aikaani. Niin kauan tätä jatkan, kun edellä mainitut kohdat pätevät :).

Nyt, vuonna 2013 alan olla melko kaikkiruokainen, mitä kynsilakkoihin tulee. Mieltymyksiä toki on edelleen ja jätän suosiolla ihoni sävyyn sopimattomat lakat muille, mutta muita rajoitteita ei suuremmin ole. Tummat menee ja sinisiinkin totuttelen.

Tässä ajan kuluessa olen jo kokeillut vesimarmorointia...

...sanomalehtikynsiä...

...akryylimaaleja...

...kuivakukkia ja microhelmiä...

...roiskekynsiä...

...dotting toolin käyttöä...

...leimaamista...

...ja paljon, paljon muuta. Paljon on myös kokeilematta, onneksi :). 

Lisäksi olen oppinut hieman kameran käyttöä ja nikkaroi(tutta)nut valolaatikon, jotta saisin otettua parempia kuvia.

Ei tää kuulkaas pöllömpi harrastus ole ollenkaan!


Ja tässä minä olen nyt. 
31-vuotias Sannu, kynsifriikki, kolmen lapsen äiti ja yhden miehen vaimo. Ikuinen prinsessa ärhäkässä, oranssissa tukassa. Kauniiden kenkien ja lastenvaatteiden rakastaja, merkkituotteiden kuolaaja, innokas (netti)kirppisten koluaja, kahden Ragdollin omistaja ja tänään niin hyväntuulinen, että ihan melkein itkettää :).

No Way José ja kynsinauhaöljykynä

Kerroinkin jo aiemmassa postauksessa, että sorruin tilaamaan China Glaze No Way José -lakan eBaysta. Hintaa tuli postareineen noin 12 €, eli ei kovin paha siihen nähden, että tätä lakkaa on jo vähän hankalampi löytää. Nyt se sitten pääsi kynsille ja on kyllä jokaisen lukemani hehkutuksen arvoinen.

Lakkaa on kynsillä kolme kerrosta. Koristelin kynnet pitkästä aikaa water decaleilla ja päällä on kerros Seche Viteä.

Oivoi, niin kauniit kynnet :) hih. Aina sanotaan, että bloggaajat on niin kriittisiä omista tekeleistään ja haukkuvat omia kynsiä epäonnistuneiksi, joten sanonpa nyt sitten tässä kohtaa, että onnistuin hyvin ;).

Sitten vielä pieni kehaisu tuotteesta, jolle olen vihdoin löytänyt oivan käyttötarpeen :). Tuote on Cesars Secrets Nail Renewal mit Calcium. Olen ostanut tämän kesällä 2011, kun olin geelikynsikurssilla. Ostin silloin siis CesarsShopin valmiiksi tekemän geelikynsitarvikepaketin, kun koin sen helpommaksi, kun en oikein tiennyt, mitä kaikkea olisin tarvinnut (ei ollut mitään hajua geelikynsien tekemisestä!). Tämä tuote oli paketissa mukana, mutta jäi käyttämättä, kun ostin lisäksi Poshen kynsinauhaöljyn.

Kynsinauhaöljykynässä on samanlainen pää, kuin niissä kynsilakankorjauskynissä. Tämä on siis erittäin pätevä vehje kuvatessa kynsiä, kun pitää saada nopeasti kosteutusta kuiville kynsinauhoille. Nail Renewal imeytyy hetkessä ja levittäminen on kuin tussilla piirtäisi sormiin :D. En ole yllä olevissa kuvissa korjaillut kynsinauhoja ollenkaan kuvankäsittelyllä, vaan ihan luonnollisessa tilassa ovat. Ei paha, eihän.

Ainesosaluettelo ilmoittaa tuotteen sisältävän yhtä ainetta: calcium pantothenate. Kyseessä on ymmärrykseni mukaan B5-vitamiini eli pantoteenihappo, jolla väitetään olevan vaikutusta ihon kosteutukseen sekä pienten haavojen paranemiseen.  

Mitäs tykkäät kynsistä ja onko kynsinauhaöljykynä tuttu tuote? :)